United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
Taivaassa lohtu on, me päällä maan. Miss' on vain tuskaa, huolta, kärsimistä. Miehenne kauas pelastajaks läksi, Sill' aikaa toiset kodin tuhoo hältä: Ja minä pantu maata auttamaan, Jok' olen heikko tueks itselleni. Nyt seuraa juomingeita huono vointi; Nyt tutaan liehakoivat ystävät. PALVELIJA. Poiss' oli, herra, poikanne, kun saavuin. YORK. Vai poissa! Hyvä! Käyköön kuinka käy!
Kyllähän hän on nuori mies, vaan aivan mahdotonta oli Ellille asettaa Rautio samaan luokkaan niiden nuorten herrain kanssa, jotka liehakoivat hänen ympärillään pääkaupungissa. Siellä hän tunsi sydämensä tykyttävän kovemmin, kun huomasi jonku silmäin seuraavan itseään, vaan eipäs täällä, vaikka oli varma, että Raution huomio oli kiinnitettynä häneen.
Puhtaampi, sentähden että hän tiesi olevansa palovakuutetumpi. Kuinka ne keimailivat ja liehakoivat miesten edessä! Ja kuinka tuhmasti ne tuon kaiken tekivät, ikäänkuin kukaan oikea, viisas mies olisi sellaisesta välittänyt! Liisa taisi tuon asian paremmin. Hän vain katsoi, ja miesten silmät seurasivat heti mielihyvällä häntä.
Goneril! Valkealla parralla! He liehakoivat ympärilläni kuin koirat, ja sanoivat parrassani olleen valkeita karvoja, ennenkuin siihen mustia tuli. "Niin" ja "ei" kaikkeen mitä sanoin. "Niin" ja "ei" yhtä haavaa ei ole hyvää raamatun oppia. Kun sade mua kerran kasteli ja tuuli kalisutti hampaitani; kun herranvoima ei käskystäni vaiennut; silloin sain heistä selvän ja tulin heidän jäljillensä.
Kyllähän minä tiedän sen olevan hulluutta ... mutta syy ei ole yksinomaan minussa, sillä te itse olette saattanut minut toivomaan... Kaikki liehakoivat teitä, kaikki teitä rakastavat ... ja kaikille teillä on suoda hymyily ... ainoastaan minua kohtaan olette totinen... Valitatte siis sitä, että minä hymyilen muille, paitsi teille? Ruukinpatruuna Detlow... Oh, te olette mustasukkainen, herraseni!
Luigi, sievä nuorukainen, samalla palvelija ja gondoolimies, toi näkyville liehakoivat silmänsä ja nöyrimmän kumarruksensa. Felldner penkoi avainkimpustaan ja aukaisi seinään upotetun kaapin, joka oli palisanderpuuta, päällystetty mosaikilla. Suuri ylimmäinen tila oli täynnä kannuja, pikareita, vateja ja lautasia, lusikoita ja veitsiä kaikki hopeata.
Tuolla toisten kanssa liehakoivat ne, joita monen vuoden kuluessa oli kaukaisella ihailulla seurannut, uskaltamatta koskaan lähestyä ja pääsemättä kertaakaan toivotun kanssa sanaa vaihtamaan. Kantta kävellessä vaikutti Anttiin yhä vielä se raskas suhde, joka oli koulussa toverien kesken vallinnut.
Heidän keskuudessaan on herätetty ehdotus, että ylioppilaat pyytäisivät oman vapautensa rajoittamista, että opettajat järjestäisivät heidän lukunsa ja valvoisivat heidän edistystään niinkuin kilttien lapsukaisten, jotka liehakoivat saadakseen opettajalta kympin. Semmoinen ehdotus ei mene läpi niin kauan kuin ylioppilaslakki on suomalaisessa päässä!
Ja sitten tulivat hänen omat johtajansa, kaikki hänen raa'at, panettelevat, likaiset, liehakoivat sikiönsä ja syyttivät häntä! Se oli ihanimpia hetkiä minun elämässäni. »Minä en voi kuvata sitä, mikä seurasi näitä sanoja! Koko se raivo, jota kaikkien näiden ihmisten jonkun aikaa oli täytynyt hillitä, puhkesi ilmoille korvia särkevällä pauhulla.
Olisihan sääli häiritä hänen iloansa. TUNEBERG. Sääli on Akseliakin. Toiset liehakoivat hänen kaunista rouvaansa, itse saa hän kävellä täällä nolona, miesparka ymmärrättehän, ettei se voi olla kovinkaan hauskaa. AKSEL. Vähät siitä. Mutta minun täytyy nousta aikaisin ylös huomisaamuna. Minulla on työtä TUNEBERG. Syytä sinä työtä. BRUN. Ole kärsivällinen, veli kulta, ja jää siivosti tänne.