United States or Mozambique ? Vote for the TOP Country of the Week !
Henrik oli vähitellen tullut kartanonhaltijan lemmikiksi, ja mitä enemmän lihavuus ja huono vointi rupesi vaivaamaan herra Jansen'ia, sitä enemmin kartanon hoito ja hallitus tuli hänen nuoren voimakkaan apulaisensa osaksi. Henrik oli yhtä luotettava työssänsä kuin hän oli harva-puheinen; tämä viimeksi mainittu omaisuus miellytti myös sangen paljon hra Jansen'ia.
Taivaassa lohtu on, me päällä maan. Miss' on vain tuskaa, huolta, kärsimistä. Miehenne kauas pelastajaks läksi, Sill' aikaa toiset kodin tuhoo hältä: Ja minä pantu maata auttamaan, Jok' olen heikko tueks itselleni. Nyt seuraa juomingeita huono vointi; Nyt tutaan liehakoivat ystävät. PALVELIJA. Poiss' oli, herra, poikanne, kun saavuin. YORK. Vai poissa! Hyvä! Käyköön kuinka käy!
Tässä pullo; Sen kuningatar antoi mulle; kallis Sen neste on; jos sairaus merellä Tai huono vointi maalla teitä kohtaa, Niin tilkka tuosta auttaa. Varjoon menkää Mieheksi varustaumaan. Onneks kaikki Jumalat johdattakoot! IMOGEN. Aamen! Kiitos! Viides kohtaus. Huone Cymbelinen hovilinnassa. CYMBELINE. Siis, hyvästi vain! LUCIUS. Kiitos, majesteetti! Mua kutsuu keisari, mun täytyy matkaan.
Rovasti tervehti kuin tuttavaansa ainakin ja istui sängyn viereen asetetulle tuolille. Kuinkas isäntä on nyt voinut? kysyi rovasti. Eipä ole hyvää vointi, sanoi Malinen. Jaa'a, te olette jo minun ikäiseni ja teille on tapahtunut maailmassa Jumalalta kaikenlaisia koetuksia. Malinen näytti kokoovan voimia puhuakseen.
Erik Horn oli lähtenyt pahimman kelirikon aikana tärkeälle virkamatkalle läänissään, ja oli matkan laskettu kestävän neljätoista päivää. Kauan oli hän miettinyt, lähtisikö sille matkalle vai eikö, sillä hänen vaimonsa vointi huoletti häntä. Helena oli erittäin kiihtynyt ja levoton, milloin taipuva syvimpään surumielisyyteen, milloin taas liiallisen iloinen.
Porthos kolkutti ovelle; pitkä kalpea kirjuri, jonka päätä peitti tuuhea, kampaamaton tukka, tuli avaamaan ja kumarsi kunnioituksella, nähdessään tuon suurikasvuisen vartalon, joka todisti voimaa, sotilaspuvun, joka osoitti hänen olevan arvoisata säätyä, ja kukoistavan ulkonäön, josta loisti hyvä vointi.
Lapsellisella uskon luottamuksella oli hän vastaanottanut ne armolupaukset, jotka hän Jumalan sanasta oli löytänyt ja hän oli käsittänyt levon sielullensa. Eräänä päivänä nurkui kapteeni itseänsä pahoin voivaksi. Levottomuus ja pahoin vointi kiihtyi nopeasti ja pian oli kapteenin laskeentuminen vuoteelle.
Herättyään tunsi hän jalkansa kipeäksi ja muutenkin voivansa aivan pahoin, ja hän tiesi mistä tämä kipu ja pahoin vointi tuli. Ontuvana läksi hän käydä klenkuttamaan maantietä kohden. "Tämmöinen se onkin oikein täysi kerjäläinen kun ontuukin, yks-kolmatta, yks-kolmatta," mutisi hän mennessään, "sais nyt vaan kyytiä, hurraisin pois koko seudulta.