United States or Belarus ? Vote for the TOP Country of the Week !
OTHELLO. No, mitä tahdotten? LODOVICO. Ken? Minäkö? OTHELLO. Niin, tahdottehan häntä Takaisin kääntymään. Hän kyllä kääntyy, Niin, kääntyy, eespäin kulkee, kääntyy taasen; Ja itkeä hän osaa, itkeä; Ja, niinkuin sanoitte, hän nöyr' on nöyrä, Erittäin nöyrä! Itkemistäs jatka! On seikka se Oo, oiva tekotunne! Ett' olen kotiin käsketty. Pois, tiehes! Sun oiti tuotan.
Dramat ilmestyivät seuraavassa järjestyksessä: I Hamlet, 1879, 2 pain. 1899; II Romeo ja Julia 1881, 2 pain. 1907; III Venetian kauppias 1882; IV Kuningas Lear 1883; V Julius Caesar 1884; VI Othello 1884; VII Macbeth, 1885; VIII Coriolanus 1887; IX Kesäyön unelma 1891; X Myrsky 1892; XI Talvinen tarina 1894; XII Antonius ja Cleopatra 1895; XIII Kuningas Henrik IV, edell. osa, 1897; XIV Kuningas Henrik IV, jälkim. osa, 1898; XV Kuningas Richard III 1897; XVI Loppiaisaatto 1899; XVII Timon Ateenalainen 1900; XVIII Cymbeline 1901; XIX Kuningas Juhana 1901; XX Kuningas Richard II 1905; XXI Kuningas Henrik V 1905; XXII Paljo melua tyhjästä 1906; XXIII Iloiset Windsorin rouvat 1906; XXIV Kuningas Henrik VI ensim. osa 1907; XXV Kuningas Henrik V toinen osa 1907; XXVI Kuningas Henrik VI kolmas osa 1907; XXVII Turhaa lemmen touhua 1910; XXVIII Miten haluatte 1910; XXIX Kaksi nuorta veronalaista 1910; XXX Hairauksia 1910; XXXI Kuningas Henrik VIII 1910; XXXII Loppu hyvä, kaikki hyvä 1911; XXXIII Troilus ja Cressida 1911; XXXIV Verta verrasta 1911; XXXV Kuinka äkäpussi kesytetään 1912; XXXVI Titus Andronicus 1912.
Hänt' uskottomaks miehenikö sanoi? OTHELLO. Niin, miehes, miehes, kuulethan, sun miehes, Mun ystäväni, kunnon, kunnon Jago. EMILIA. Mädätköön puolen drakmaa joka päivä Kirottu sielunsa, jos sen hän sanoi! Sydäntä syöpä valhe! Liiaks vaimos Likaiseen kauppaans' oli kiintynyt. OTHELLO. Haa! EMILIA. Pahintasi tee vaan. Tuo sun tekos Se enemmän ei taivast' ansaitse Kuin sinä häntä.
Olkaamme hyväks esimerkiks itse, Kuink' ilollakin tulee raja olla. CASSIO. Jagolla on jo käsky mitä tehdä; Mut kuitenkin ma tahdon omin silmin Tarkastaa kaikki. OTHELLO. Kelpo mies on Jago. Hyv' yötä, Michael; huomenn', ani varhain Sua puhutella tahdon. Hyv' yötä! CASSIO. Terve, Jago! Meillä on vahdinpito nyt. JAGO. Ei ihan vielä, luutnantti; kello ei ole vielä kymmentä.
Nöyrimmästi pyydän, että nyt käymme valtiotoimiin käsiksi. DOGI. Turkkilainen lähestyy suunnattomilla voimilla Kypron saarta. Te, Othello, tunnette parhaiten paikan varustukset, ja vaikka meillä siellä on maaherrana erittäin kyvykkääksi tunnustettu mies, niin kuitenkin yleinen mieli, tuo tapausten yksinvaltainen haltijatar, pitää teidät paljon luotettavampana.
JAGO. Mut kas, hän loukkas Ja sätti, herjas teidän armoanne Niin ilkeästi, Ett' oma pieni hurskauteni tuota Voi tuskin sietää. Mutta, anteeks, herra! Todella, olettenko nainut? Tietkääs, Magnifico on sangen suosittu, Ja hänen sanans' yhtä paljon painaa Kuin doginkin; hän teidät eroittaa, Tai keksii kaikki kiusat, harmit, joihin Pakosta laki hälle vallan antaa. OTHELLO. Pahintaan koittakoon hän!
BRABANTIO. Ei muuta mitään kuin ett' on se niin. OTHELLO. Arvoisat, mahtavat ja suuret herrat, Te ylevät ja taatut suosijani! Tuon vanhan miehen tyttären ma vein, Se totta on; nain hänet, se on totta; Niin suur' on päästä päähän rikokseni, Sen suuremp' ei.
OTHELLO. Hairahdus kuussa varmaan; lähemmäks, Kuin tapa on sen, pyrkii se nyt maata Ja riivaa ihmiset. EMILIA. Oi, kuulkaa, Cassio Surmannut nuoren on venetialaisen, Rodrigo nimisen. OTHELLO. Rodrigo kuollut! Ja Cassio kuollut! EMILIA. Ei, ei Cassio kuollut. OTHELLO. Ei Cassio kuollut! Soinnuton siis murha, Ja rämeäks on koston sulo käynyt. DESDEMONA. Ah! voi! Viattomasti murhattu! EMILIA. Voi!
JAGO. Ett' on hän min' en tiedä, mitä on hän OTHELLO. Haa! Mitä? mitä? JAGO. Maannut OTHELLO. Hänen kanssaan? JAGO. Niin, kanssa, päällä, miten suvaitsette. OTHELLO. Kanssa! Päällä! Hyi inhoittavaa! Liina, tunnustuksia, liina! Tunnustaa ja joutua hirteen vaivastaan! Ensin hirteen, sitten tunnustus; se minua värisyttää.
JAGO. Hän isän petti, Kun teille läksi; ja kun katseitanne Vavisten näytti pelkäävän, niin niitä Rakasti hän. OTHELLO. Niin kyllä. JAGO. Siinä näette: Noin nuorena kun niin voi teeskennellä, Ett' isän silmät sokaisee ja kääntää, Hän luuli taiaks sen; mut nyt teen väärin; Nöyrästi anteeks! Pidän liiaks teistä. OTHELLO. Ijäti olen kiitollinen sulle. JAGO. Tää, näen mä, hämmentänyt teit' on hiukan.