Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. kesäkuuta 2025
Siinä on sillan korvassa kirjakauppa, minä hyökkään sinne ja pyydän ylioppilasluetteloa... Vikberg, Vikberg, Vikberg ... niitä on toista sivua, Karl Vikberg, Karl Vikberg ... vuodelta 1891, 1892, mutta eihän täällä sitä minun Vikbergiä ole sittenkään.
Ja muistakoot silloin lapsuuden rakkaudella yhtä kylvymiestä, joka ei ole koskaan tavoitellut suurempaa kunniaa kuin olla heidän ystävänsä Z. Topelius. Koivuniemessä 23 p:nä Helmik. 1891. MEID
Muuan "tieteellinen retkikunta" kiipesi elokuussa 1891 tuohon vuorimaahan, voitti erään tielle asettuneen afganilaisen sotajoukonosaston, kulki Hindukushin muodostaman "luonnollisen rajan" poikki ja katseli tältä "maailman katolta" tiedonhaluisesti jalkojensa juuressa olevaa Kabulia ja taivaanrannalla nähtävää laajaa Intian tasankoa.
Siihen loppui kaikki. Kylmä aalto loiskahti ja särkyi, silkkinen turkki heilahti auki, mutta painui sitten mukana alas. Toinen aalto seurasi ja vyöri eheänä sen kohdan ylitse. Ja tuuli humisi yhä, pilvet raskaasti ajelehtivat taivaalla, järvi kohisi mustanpuhuvana ja lakastuneet lehdet lentelivät sihisten ilmassa. Ei näkynyt elävää olentoa missään. "Valvoja" 1891. ER
Kun koko huolenpito näistä 5,000:een nousevista karkoitetuista luteerilaisista on minulla yksinään ja olot monissa suhteissa eivät ainoastaan ole kehittymättömät vaan vielä vastaiset, niin on myös selvää että minun asemani ei ole helpointa laatua. Luottaen Jumalan apuun ryhdyn kuitenkin työhön ja matkoihin vielä ensi vuodeksi. Omskissa lokakuun 28 p. 1890. Kirgiisi-arolla 1891.
Useampia kertoja olin saanut kirjeitä Ashtshagulista, joissa pyydettiin tulemaan heidän luokseen, mutta en ollut voinut saada matkarahoja ennenkuin keväällä 1891. Toukokuun keskivälillä mainittuna vuonna olin valmis lähtemään mainitulle virkamatkalle, joka oli viimeinen pitempi matka mitä Siperiassa tein. Siitä tulen kertomaan jossakin seuraavassa luvussa.
Keväällä v. 1891 tuli vihdoinkin kirje, josta havaitsin, että Amerikka ei ollut häntä niinkään miellyttänyt.
Vielä huonommin oli laita "oikeauskoisen kirkon valistustoiminnan" Siperian laajoissa metsissä ja aroilla. Venäläinen kirjailija Ptitsyn kuvaa erästä kohtausta, jonka hän 1891 oli nähnyt Baikal-järven luona. Silloin ilmestyi ratsain rukoilevien keskelle paikallinen kruunun-lähetyssaarnaaja, jolle muuan urkkija oli asian ilmiantanut. Kauhu valtasi burjatit.
Aasian kuiva erämaantuuli puhalsi kansojen portista sisään ja synnytti vuosien 1891 ja 1892 kauhean nälänhädän. Vyshnegradski ei menettänyt malttiaan. Ylpeästi hän julisti: itse me kyllä emme tule syömään, mutta me tulemme viemään viljaa maasta.
Kerrottiin, näet, silloin, että pyöveli pudotti erään teloitettavan hirsipuusta, hankkiakseen onnettomalle armon, mutta tekonsa huomattiin, hän sai sata paria raippoja ja pudonnut ripustettiin uudelleen. Vuonna 1891 tuotiin Pähkinälinnaan Sofia Günsburg Pietarista ja pantiin vanhan vankilan 1:seen numeroon. Viikon kuluttua leikkasi hän saksilla kurkkunsa.
Päivän Sana
Muut Etsivät