Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. marraskuuta 2025
OTHELLO. Lounaall' olen Linnassa silloin sotaherrain kanssa.
OTHELLO. Tehkää hyvin Ja "joutsilinnast'" impi noutakaa; Minusta isän kuullen haastakoon hän. Jos tytön puhe minut viekkaaks näyttää, Niin antamanne luottamus ja toimi Pois ottakaa, niin, viekää vaikka henki! DOGI. No, tuokaa Desdemona tänne. OTHELLO. Mukaan, Vänrikki! Paikan tunnette te parhain. DOGI. Othello, kertokaa se.
DESDEMONA. Tuot' en ma ymmärrä. Nyt lupauksees. OTHELLO. Mihinkä lupaukseen, kultaseni? DESDEMONA. Puheilles olen kutsuttanut Cassion. OTHELLO. Mua ilkeä ja häijy nuha vaivaa; Tuo tänne nenäliinas. DESDEMONA. Tässä, armas. OTHELLO. Se, jonka annoin. DESDEMONA. Sit' ei myötän' ole. OTHELLO. Vai ei? DESDEMONA. Ei, kultani, ei tosiaankaan. OTHELLO. Sep' oli vahinko.
OTHELLO. Vait! se paras sulle! EMILIA. Ei puolta sitä voimaa sulla lyödä Kuin mulla kärsiä. Oo, tyhmä pöllö!
JAGO. Kyllä, hyvä herra. OTHELLO. No, herrat, haluttaako linnaa nähdä? YLIMYS. Teit', armollinen herra, seuraamme. Kolmas kohtaus. Linnan puisto. DESDEMONA. Siit' ole varma, Cassio hyvä, että Sun edukses teen kaiken minkä voin. EMILIA. Se tehkää, rouva; Jagokin hän suree, Kuin koskis häntä tuo. DESDEMONA. Se kunnon miesi! Huoletta, Cassio! Mieheni ja teidät Teen yhtä hyviks ystäviks kuin ennen.
CASSIO. Sen huoneestani löysin; ja tuo itse Juur' tunnustanut on, ett' ehdollaan hän Sen oli sinne pannut edistääkseen Näin hankkeitaan. OTHELLO. Ma, narri, narri, narri! CASSIO. Rodrigo kirjeessänsä lisäks moittii, Ett' yllytti hän häntä härsyttämään Minua vahdin päälle; siitä syystä Menetin virkani. Hän juuri kertoi Heräten valekuolleist' että Jago Hänt' yllytti ja häneen miekan pisti.
JAGO. Köyhä ja tyytyvä on rikas kyllin, Mut runsain rikkaus on kuin talvi köyhä, Jos pelkää joka hetki köyhtyvänsä. Oi taivas, luulevaisuudesta säästä Kaikk' ihmissielut! OTHELLO. Mitä? Luuletkos sä, Ett' elinkautta mustin sukin käyn Ja uusin epäluuloin yhä noudan Kuun vaiheita? Ei, epäilys kun syntyy, Niin syntyy päätöskin.
OTHELLO. Jos parjaat häntä ja mua kiusaat, älä Rukoile koskaan; heitä sääli pois; Luo kauhu kauhun päälle; te'e töitä, Joit' ällistyypi maa ja taivas itkee: Lisätä kadotust' et suuremmaksi Voi millään. JAGO. Armoa! Oi, auta, taivas! Mies olettenko? Missä järki, tunto? Hyvästi! Viekää virkani. Mua houkkaa, Rehellisyyteni kun virheeks tehdään! Oo, inha mailma! Huomaa, mailma, huomaa!
EMILIA. Mut pahaa min' en nähnyt; joka sanan Ma silloin kuulin, joka hengähdyksen. OTHELLO. He eikö koskaan kuiskailleet? EMILIA. Ei koskaan. OTHELLO. Ja teitä pois ei laittaneet? EMILIA. Ei koskaan. OTHELLO. Huntua, viuhkaa, sormikkaita tuomaan? EMILIA. Ei, herra, koskaan. OTHELLO. Sepä kummallista!
Heille on Othello vanhanaikuista, koomillisesti paisutettua sanatohinaa, yhteiskunnalliset ja kansalliset velvollisuudet korkeintaan naisyhdistyksille kuuluvia asioita, siveelliset, eetilliset elämänarvot vanhojen Runebergin-aikuisten setien pakinaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät