Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
TIMON. Kursaus, hyvät herrat, Keksittiin siksi, että siitä kiillon Sais himmit teot, ontot tervehdykset Ja hyvät työt, jotk' aikeeseen jo ehtyy; Mut tosi ystävyys ei moista kaipaa. No, istukashan; suodummat te ootte Mun rikkaudelleni kuin rikkaus mulle. 1 YLIMYS. Siit', arvo herra, yksi tunnustus, APEMANTUS. Haa! Tunnustus, ja sitten hirteen, niinkö? TIMON. Ah, Apemantus! Ole tervetullut!
RISTIRITARI. Paremmaks ei tee juutalaista kulta. NATHAN. Siks ettekö voi käyttää, mitä silti parempaa häll' on? hänen rikkauttaan? RISTIRITARI. No niin, sit' en voi juuri evätäkään, tään viitan vuoksi en. Niin pian kun se kuluna on aivan, kun ei pidä siin' enää sauma eikä kudos, silloin ma tulen, lainaan teiltä uuteen rahaa tai kangasta. Miks' synkistytte noin? Viel' ootte turvassa.
Vain kotiin mua saattakaa, siell' ensin mä hälle jotain muuta toimitan, ja sitten menemme. RISTIRITARI. En tahtois, Nathan, taloonne toiste tulla, ennenkuin .. NATHAN. Siell' oottekin sill' aikaa käynyt? Ootte siis puhutellut Rechaa? Sanokaas: hän miellyttikö teitä? RISTIRITARI. Lumos minut! Vaan jälleen nähdä häntä en, en voi! En koskaan!
Ei tämä tyttö, ei, ei tämä ole se, jonka liekeistä mä pelastin. Ken hänet tuntien ei tulest' ois hänt' auttanut, ken mua ois odotellut? Vaan säikähdyshän tosin oudoks saa. RECHA. Vaan minä tapaan teidät samana. Vaan sanokaahan, ritari, miss' ootte niin kauan piillyt? Taikka kysynkö: miss' yhä piilette? RISTIRITARI. Miss' ehkei pitäis mun olla . RECHA. Ja miss' ootte ollut?
NATHAN. Ja haluanpa nähdä, kuinka ovat sun mielees korvarenkaat, käädyt, soljet ja sormus, jotka sulle valikoin ma Damaskosta. DAJA. Sellainen te ootte! Vain lahjain anto mieless', aina vain! NATHAN. Sä yhtä alttiist' ota kuin ma annan, ja vaiti jää! DAJA. Niin, vaiti! Oottehan suoruuden, jalouden perikuva. Mut Nathan... NATHAN. Mut oon juutalainen vain, sa tarkoitathan?
Mut täytyy mun onneani koettaa. RITARI. Kas, oivaa! Lie tosi sana: kahdet kynnet on aseina pirun munkki sekä nainen. Mua tänään toisista hän toisiin viskoo. DAJA. Te, tekö täällä, jalo ritari? Jumalan kiitos! Missä kaiken aikaa olette piillyt? Sairaana tok' ette? RITARI. En. DAJA. Tervennä siis ootte ollut? RITARI. Niin. DAJA. Olimme kovin huolissamme teistä. RITARI. Vai niin?
Te, veljesi ja sinä, yhdistätte mont' arvoistanne kättä keskenään, ja suurten isäin arvoiset te ootte. Tääll' loisti kirkkahaksi syttyneenä jo valo tieteen, vapaan ajatuksen, kun raakalaisuus muuta maailmaa viel' yöhön kolkkoon kietoi. Lapsena jo maineen, nimen Esten Herkuleen ja Esten Hippolytuksen ma tunsin. Kuin Rooma ja Firenze, isältäni suurt' ylistystä sai Ferrara.
Te kaupungin herroja ootte, on vierasta kansa ja maa, ja vastaisuus sekä lapsuus teill' lietona kangastaa; mut korpien keskeen käykää! Se samppanjakaihonne vie, minä vast' olen tullunna sieltä ja sinne on taas mun tie". Ja hän toisihin riemuten katsoi kuin lausunut heille hän ois: miks ette te kanssani seuraa, sehän kaunista kulkua ois!
Nyt sentään tulitte jälkeenpäin se vaikuttihan! RISTIRITARI. Jo tiedätte miks tulin? Itsekään ma tuskin tiedän sitä. MUNKKI. Ootte nyt sit' aprikoinut, päätellyt, ett' aivan ei patriarkka vääräss' olekaan; ett' esityksestään vain kunniaa ja kultaa voittaa; että vihollinen on vihollinen, vaikk' ois enkelimme hän seitsemästi ollut.
RISTIRITARI. Sit' estää voinko? Vaan lyhyeen. NATHAN. Noin ylpeästi älkää, noin halveksien menkö ohi miehen, jok' iäkseen on teille joutunut kiitollisuuden velkaan. RISTIRITARI. Kuinka niin? Ah, arvaanko? Te ootte... NATHAN. Isä tytön, min pelastitte jalomielisesti tulesta. Nathan nimen' on, ma saavun... RISTIRITARI. Jos kiittämään, niin säästäkää se vain!
Päivän Sana
Muut Etsivät