Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
No, mik' on nyt? Ah, herra Werner! Onko Jo heitä löydetty? Miks' ootte kaikki Niin hämmästyksissä? WERNER, osoittaa von Stöberniä. Tuo hylky riemun On meiltä vienyt! VON ST
Sanalla te, jot' ensin Rooma sieti, mut vähemmän nyt kannattaa sen kansa, kohotin ääneni ma vastaukseen. Beatrice, syrjempänä hiukan, tuota hymyili lailla tyttösen, mi yski ens erheelle Ginevran romaanissa. Näin lausuin: »Taattoni te ootte, suotte rohkeuden kaiken mulle haastamahan ja itseäni enemmäks mun teette.
Te kuljette sokkosilla kanss' outojen ihmisten. Myös ootte te sokkosilla kanss' oman sydämen. Te näytätte kirkkaan kilven ja kuljette pöyhkeillen. Jok' ainoan kirkkaan kilven takapuoli on tahrainen. Te käytätte väärää vaakaa, myös punnukset väärät on. Niin käyttäen väärää vaakaa on arvokas arvoton. Kell' aina on täytenä vatsa, hän viisaaks kiitetään.
Sätehet noiden neljän tähden pyhän valoivat valkeudellaan kasvot häitä, hän että eessäni kuin Päivä seisoi. »Keit' ootte, jotka vasten virtaa tummaa tulette vankilasta ijäisestä?» hän virkkoi, päätään arvokasta puistain. »Ken teitä johti? Ken ol' lyhty teille yön syvyydestä päästäksenne, joka ijäti synkistää nuo kuolon kuilut? Lait helvetin siis joko juurin järkkyy?
RISTIRITARI. Ei poika? Eikö? Ei sittenkään, ei sittenkään, jos ois sydämeen tyttärenne avannut tien lemmelle jo kiitollinen tunto? Ei sittenkään, jos viittaustanne vartoin he yhteen sulaa tahtois kumpikin? Vait ootte? NATHAN. Hämmästynyt, ritarini. RISTIRITARI. Mä hämmästytän teitä? Oudot, Nathan, ei teille omat aatoksenne lie? Mun suussain hämmästyttääkö ne teitä? En ymmärrä.
"Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat, Nythän valta teidän onpi, nyt te ootte voittajat. Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän onpi hallayö, Mutta seuraukset senki poistava on kansan työ." Näin hän lausui. Sammuneena silmänsä jo ummistuu, Kuollehena kuollehitten päälle päänsä kallistuu. Taivahalla kirkkahasti kimaltelee tähtivyö, Yli Suomen lepää synkkä Nuijasodan hallayö. Tarina.
LOUIS. Jos Arthur kaatuu, mitä voitan minä? PANDULPH. Te puolisonne, Blancan, oikeudella Sen voitte vaatia, mink' Arthurkin. LOUIS. Ja hengen, kaikki menettää kuin Arthur. PANDULPH. Nuor' ootte tässä vanhusmaailmassa! Teit' auttaa Juhana; teit' aika suosii. Ken kelpo vereen kastoi onnensa, Verisen saa ja kelvottoman onnen.
»Juu, lahotarjuu... Herrat ne aina sanoo, että tervamies juopi niin paljon, vaan tervamies kun ryypynkin ryyppää, niin sitä jo moititaan.» »No, ryyppää, Jussi», kehotteli Kusti. »Juu...» »Pohjaan!» »Toisella kerralla Tuppi Matin mökki merralla. Kuulkaa emäntä, vai rouvako te ootte...» »En ole rouva enkä emäntä, kun ei ole minulla herraa eikä isäntää», selitti eukko.
Tulin sinulle hyvästit sanomaan ja nyt olen valmis ma kuolohon.» »Te pelannut ootte?» »En, varani vaan on lopussa.» Niinkuin liikkumaton kivipatsas tyttö jäi makaamaan. »Kaikk' on mennyt? Teill' eikö vanhempia ja ystäviä ja tuttavia? Miks kuolla, miks kuolla te aiottekin?» Ja suruisna vuoteen laitaa kohti hän kääntyi, ja lausua jotakin hän tahtoi ja tahtoi, mut vaivoin tohti.
Kuin katon taikka räystään kannattava kuvio, jonka nähneet ootte varmaan, useinkin rintaan saakka polvet vetää, ja vaikk' ei tosi, todellista tuskaa herättää näkijässä; niin ma heidät näin vaivatuiksi, kun ma katsoin tarkkaan. Sen mukaan olivat he kuurut, kuinka syy vähempi tai vaikeampi painoi; ja kyynelöiden kärsivällisinkin sanovan näytti: »Enempää en jaksa!» Yhdestoista laulu
Päivän Sana
Muut Etsivät