Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Meidän on orjuus, maailman orjuus, maailman valhe, siellä miss' ootte te vain valkeus on, vapaus. Voittaja ainut se on, joka kerran maailman voitti. Teidän on syntymämaa, voittajat ootte te vain. En sinun laakeris vuoks, Runotar, sinä valkea vieras, vuosia nuoruutein sulle ma luovuttanut en ilonkyyneles armaan vuoks, sinä riemujen tuoja, riemuja maailman turhiksi tuntenut vain.
Viikon ajan kävi Rosalie sen jälkeen joka päivä Fécamp'issa ottamassa noista asioista selkoa eräältä notaarilta, jonka hän tunsi. Pantuaan sitten eräänä iltana rouvansa vuoteeseen, istuutui hän hänen sänkynsä pääpuoleen ja sanoa tokaisi yht'äkkiä: Nyt kun ootte, rouva, vuoteessa, niin jutellaan vähän. Ja sitten hän selitti asian.
NATHAN. Jos sitten käy, sijalle kalliin houreen kallis totuus, mua usko, Daja, rakkaamp' enkeliä on aina ihmiselle ihminen et minuun suuttune, jos toipuu hän ja lakkaa haaveksimast' enkeleitä ? DAJA. Niin hyvä ootte ja niin paha sentään! Mä menen! Kas, hän tuolla itse saapuu! RECHA ja EDELLISET. RECHA. Isäni, kokonaan siis palaattehan Mä teidän luulin edelt' äänenne vain lähettäneen.
MAUNO. Mun poikani, mi hetki verraton! PAULI. Täss' on mun sotatoverini, Tyko. MAUNO. No terve tultuasi! Etkö näe Sä isääs tuossa? Oi! mä hänet näen, Mut hän kenties ei tunne poikaansa. Kas niin, kas niin; Ei enempää, jo kylliksi on tehty. PAULI. Mun herrani, nyt ootte kova isä. MARKUS. Ain' erillämme, Ei keskenämme yhtään tekemistä.
Tähän seuraan en minä kuulu, sen vieras on kansallisuus, Minä kaukana korvessa synnyin, katovuodet ja hallat mä näin, Ilojuoma ei mullen maistu, nämä muistot on mielessäin. Te kaupungin herroja ootte, on vierasta kansa ja maa, Ja vastaisuus sekä lapsuus teill' lietona kangastaa; Mut korpien keskehen käykää! Se samppanikaihonne vie, Minä vast' olen tullunna sieltä ja sinne on taas mun tie».
Jatkaa kolmas jaksajista: »Koska teitä kuulen, heräjän kuin horroksista, päättyneen jo luulen tämän pitkän tähtiretken, tulleen elon juhlahetken. Autuaammat ootte mua: teitä vaivaa Henki, mua, maahan vangittua, valta ainehenki, kauneus ja kaiken kaiho, mitä kukkii luonnon laiho.
Mies istuutui heti ja jupisi: Ootte hyvin kohtelias. Sitten odotti hän aivan kuin ei hänellä olisi ollut enää mitään sanottavaa. Vihdoin, pitkän äänettömyyden jälkeen, päätti hän jälleen ruveta puhumaan ja loi silmänsä sinistä taivasta kohti. On nyt oikein kaunis ilma ollakseen tähän vuoden aikaan. Maa siitä ottaakin hyötyäkseen, kun, näetsen, kylvökin jo on tehty. Ja sitten hän taas oli vaiti.
Kesä uusi koittaa vielä, vaikka kauvan viipyiskin, kansa uusi nousee silloin, kansa mielin hehkuvin. Sortajansa sortamalla, onnehen sen käypi tie; mutta riemuhuudot teiltä kadoksissa silloin lie. Riemuitkaatte rikoksista nyt te kansan sortajat, nythän valta teidän ompi, nyt te ootte voittajat. Tuhotöistä riemuitkaatte, teidän ompi hallayö, mutta seuraukset senkin poistava on kansan työ.
MEFISTOFELES. Te ootte lapsi herttaisin, Ja ansaitsette oitis puolison. MARGAREETA. Ei, se on vielä mahdoton. MEFISTOFELES. Jos miestä ei, niin armasteljan ainakin; Ei taivaan lahjaa kalliimpaa Voi tyttö helmahansa painaltaa. MARGAREETA. Ei meidän maass' oo tapa sellainen. MEFISTOFELES. Se käypi päinsä ... tavat hirtehen! MARTTA. Vaan kertokaapa edelleen!
Tääll' oppia soisin aika-lailla. MEFISTOFELES. Tääll' ootte siis mitä sopivin. YLIOPPILAS. Ja kotia kaipaan kuitenkin. On, totta sanoen, outo olla Näin kolkkoin muurien kartanolla. On aivan ahdas paikka tää, Ei ruohon kortt', ei puuta nää. Saleissa, istujana penkin, Mult' uupuu silmät, korvat, henki. MEFISTOFELES. Totutte, aikaa voittaen.
Päivän Sana
Muut Etsivät