Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Haa! tämä sattuu, osaa kaikkialle Kuin säteet aurinkoisen kultaloimost'. Vaan eipä auta, jyrkkä olla täytyy, Takoa kiinteästi viimeiseen. ELMA. Te ootte äänetön. MAUNO. Mun tyttärein, Nyt sanojasi menettelet hukkaan, Mun päätöksein on järkähtämätön, Ma lujana kuin ikivuori seison. ELMA. Te olette mun armas isäni.
Sysäyksen antaa liikkeisiinne tähdet, en sano: kaikkiin; vaan jos sanoisinkin, on suotu teille tieto hyvän, pahan. Ja tahto vapaa, kun se urheasti ens taistelonsa tähtein kanssa kestää, voi hyvin hoidettuna kaikki voittaa. Paremman luonnon, voiman korkeamman te vapaat ootte alammaiset; teihin se sielun luo, jot' eivät tähdet määrää.
NATHAN. Vain nainut Saksast' oli, äitiänne vähäksi aikaa Saksaan seurannut. RISTIRITARI. Ei enempää, mä pyydän! Entäs veli, tuo Rechan veli? NATHAN. Te se ootte! RISTIRITARI. Minä? Minäkö veljensä? RECHA. Hän veljeni? SITTAH. He sisarukset! SALADIN. Sisarukset? Veli! Mä veljensä! Ei suinkaan! Sydämensä ei mitään tiedä siitä. Pettureita me oomme. Pettureita? Niinkö luulet?
Luo kuninkaan jos käyn taas, palatessa En ole sama mies kuin lähtiessä. Juhani Fleming! Kuulin että ootte Vähemmän syypää tuomioon kuin muut. Siis käykää lähemmäks jos tahdotten Vapaana mulle palvelukseen tulla Ja jättää Warsovan ja Sigismundin, Niin sovinnon ja armon merkiks tuossa Ma käten' annan. Teidän Armonne!
Kuin katon taikka räystään kannattava kuvio, jonka nähneet ootte varmaan, useinkin rintaan saakka polvet vetää, ja vaikk' ei tosi, todellista tuskaa herättää näkijässä; niin ma heidät näin vaivatuiksi, kun ma katsoin tarkkaan. Sen mukaan olivat he kuurut, kuinka syy vähempi tai vaikeampi painoi; ja kyynelöiden kärsivällisinkin sanovan näytti: »Enempää en jaksa!» Yhdestoista laulu
Suuri puhuja Te ootte! nyökäyttää hänelle päätään ja kääntyy jälleen ANNAN puoleen. Seisokaa siis vahvana! Miks empiä? Falk kertoi mulle juuri, ett' on tuo paikka päällepäätteeks suuri; niin eikö ollut? Ei Se oli niin ! Annalle. Tuloihin voitte päästä *runsaisiin*. Miks kieltäytyä? Miksi turhaa raatamista!
Ohjailemaan noin sydämen tunteita, jotk' omin ehdoin ois aivan toiseen suuntaan pyrkineet? Nyt, Daja, jotain tärkeätä ootte ilmaissut mulle kuitenkin, mill' olla voi seurauksia, mi mua hämmentää, mist' oitis tiedä ei, mit' tulee tehdä. Siks aikaa suokaa! Siksi menkää! Tästä hän palaa jälleen. Meidät yllättää hän voisi. Menkää! DAJA. Surman oma oisin!
Kuin syleilleet kaikk' oli toisiaan, Jo virkkoi isä täten suruissaan: Laps raukat, Ruususaarell' ootte maanneet, Petollist' unta ruusuin päällä saaneet; Lumottu on se saari. Hetkessä On vuosi siellä loppuun rientävä. Kakskymment' tiimaa siellä kulutitte Unessa, leikiss' ajan tuhlasitte, Te ette menneet eilispäivänä, Siit' on jo vuotta kaksikymmentä. Niin kauanko?
"Ma", kerskaa X, "en mihinkään kuntaan kuule, Enk' ketään myös ma mestariksi luule; En eläviä koskaan seuraa ma, Enk' oppia myöskään ota kuolleilta". Tää lause ehkä selittää voi näin: "Ma olen narri omin päin". Tokisille. Erlaista yhteen sovittaa ei kestä! En teit' jos missä syömästä ma estä: Te ootte uudet, minä vanhoillain; Jos mitään tehkäät; mulle rauhaa vain! Parahimmille.
Se on tosi vapautusta, kun tehtävänsä täysin täyttää voi; suojaksi vastaan syntiinlankeemusta kauneuden taivas Teidät mulle soi. Kohota haukan lailla tuulta vastaan mun täytyy korkeuksiin noustaksein; Te ilmakehä ootte siivillein; saan kantovoiman Teiltä ainoastaan. Mun olkaa, sitten oma olkaa muiden, koska putoo lehdet puiden.
Päivän Sana
Muut Etsivät