Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
'Pieni elämäntarina' on lajiaan kirjallisuutemme rohkeimpia romaaniyrityksiä. Esteri Kalmin tarina on jo 'Elsassa' ituna: kummassakin romaanissa nuori nainen taistelee uskollisesti ensimäisen rakkautensa puolesta, ja kun se joutuu häpeään, sortuu, vaikka kiintymys toiseen, sisäisesti arvokkaampaan mieheen lupaa uutta elämää.
Mutta ennenkaikkea juuri pingoittunut iva taittaa jänteensä tässä romaanissa ja tekee sen niin sisäisesti levottomaksi. Kuten jo viitattu, se putoilee tyyliltään ja sen mukana ihmiskuvauksessaan monin paikoin korkealta näkemyksen asteelta paljon alemmalle tasolle. Se on liian sisäänpäin kääntynyt, liian aineeton, niin aineeton, että täyteläisestä lauseesta on usein jälellä vain ruoti.
Doumic tämän päättää, ei käy oikein selville, mutta näyttää siltä kuin romaanissa esiytyvät maailmankaupungin tapakuvaukset eivät enää olisi olleet tehtyjä niillä silmälaseilla, joiden läpi seuraelämä nuorempaan mielestä oli katsottava.
Niinikään oli hän molemmissa teoksissaan osottanut oivaa kykyä asettumaan entisajan ihmisten kannalle ja tarkasti kuvaamaan heidän sielunelämäänsä. Hänen objektiivinen esitystapansa soveltui myöskin erittäin hyvin historiallisten aiheiden käsittelyyn. Tosin oli Jacquerie'ta moitittu sommittelultaan hajanaiseksi; mutta se mikä on hajanaista draamaksi, voi olla jännittävää romaanissa.
Sanalla te, jot' ensin Rooma sieti, mut vähemmän nyt kannattaa sen kansa, kohotin ääneni ma vastaukseen. Beatrice, syrjempänä hiukan, tuota hymyili lailla tyttösen, mi yski ens erheelle Ginevran romaanissa. Näin lausuin: »Taattoni te ootte, suotte rohkeuden kaiken mulle haastamahan ja itseäni enemmäks mun teette.
Ilmarinen on kokonansa ja yksistänsä kelpo työmies, teollisuuden harjoittaja; hän ei ole eikä tahdo olla mitään muuta. Hän ei ole edes sukua uljaalle Perthin sepälle Walter Scott'in tunnetussa romaanissa, joka oli yhtä halukas särkemään kuin takomaankin rautakypäriä. Hän oli pikemmin viime-aikuisen teollisuuden edusmies, tietysti ennenkuin yleinen asevelvollisuus oli alkanut vaikutustansa.
Mutta Antti oli jo siinä suhteessa muodostanut varman mielipiteen ja ajatteli itsenäisesti: »Mitä muutamien vuosien ero iässä tekee ... monessa romaanissa joutuu vanhempi nainen nuoren miehen kanssa naimisiin, ja he voivat elää onnellisesti kaiken ikänsä.» Ylioppilastutkinnon suoritettuaan, kun hän palajaa kotiin valkoinen lakki päässä, oli hänen aikomus ilmoittaa rakkautensa.
No niin, istutaanko nyt keskustelemaan, ja jos luotatte minuun, niin ehkä me kohta pääsemme tuon vaikeuden ohitse. Kyllä se on suotta Ins. No, päähenkilö tuossa romaanissa on, niinkuin kuulin, nuori tyttö, joka aikoo laulajattareksi. Eikö niin? Lyyli. No, koska sen tiedätte, niin mitä vasten te sitten kysytte? Ins. Hänellä on kosioita tietysti, mutta hän ei huoli kestään. Lyyli. Niin, ei huoli.
Jo 1883 julkaistussa romaanissa »Evankelista», jonka päähenkilö Elise Ebsén on nuori, Pariisissa asuva tanskalainen tyttö, on Doumic näkevinänsä kirjailijan tyylin ja luonnonkuvauksen muuttuvan tuttavallisemmaksi ja hellemmäksi, jommoinen se taiteellisempana on »Saphossa». Ja kuitenkin on »Sapho» monen mielestä tekijänsä miehekkäintä ja mallikelpoisinta taidetta!
Vähemmän mieltäkiinnittävä on teoksen juoni: kuvaaja pyrkii jossakin määrin tekemään väkivaltaa kertojalle, viehättävät yksityisseikat laajenemaan monumentalisen kokonaisvaikutuksen kustannuksella. Vielä enemmän on asianlaita näin Ahon seuraavassa suuressa romaanissa Kevät ja takatalvi. Juhani Aho menee siinä aina syvemmälle oman olentonsa uumeniin.
Päivän Sana
Muut Etsivät