Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 23. kesäkuuta 2025
Ei asia viel ole julkaistava, Sen tutut muutamat vaan tuntevat. Taas kuluu vuosia ja, ruhtinan Jaloa kunniataan kasvattaissa, Hovissaan syntyy seka-sikiöitä. Ei häpeetä voi enää salata, Emolle ruhtinan se ilmestyypi Ja särkee jalon äidin sydäntä. Nyt, Wolmar Paulovitsch, on kuva valmis, Te itse ootte kuvaaja, no onko Asian mukainen tää kuvaus?"
Näin jäi se kova tuomio yhä vielä voimaansa, minkä Venäjän paras tuntija ja kuvaaja viime vuosisadan lopussa, historioitsija A. Leroy-Beaulieu, 1881 teoksessaan "L'Empire des tsars et les Russes" ukrainalaisten kohtelemisesta oli langettanut: "Pietarin virkavalta riistää sangen huomattavalta osalta Venäjän kansaa, juuri siltä, jolla on suurimmat taipumukset taiteeseen ja runouteen, kaikki ilmaisukeinot, se tuomitsee kielikiellollaan miljoonat tietämättömyyden yöhön."
Seuraa Larin Kyösti, hänkin aluksi, samoin kuin edellinenkin, skandinaavisten vaikutusten alainen, sittemmin yhä suomalaisemmaksi syventyvä ja itsenäistyvä runoilijakyky, hilpeä kansan-elämän kuvaaja ja samalla sielullisen mystiikan salaperäisiä onkaloita astuskeleva.
Ei mikään arvostelija olisi "The Londonerissa" voinut pilkata lausetapaa, joka olisi ollut enemmän poikkeava siitä mitä meidän ajan elämäntapojen ja siveellisyyden kuvaaja olisi antanut rakastajan lausua. Mutta pieni perhoskesyttäjä raukka ja haltiatarsatujen kertoja käsitti kohdakkoin kaikki mitä tämä kummallisin olento maailmassa jätti sanomatta.
Muista kansankirjailijoista, jotka yhtenäisenä parvena tuottavat 1890-luvun taitteessa ilmestyneen kertomuskokoelman Syvistä riveistä ovat huomattavimmat tässä vielä itä-pohjanmaalaisen kansankielen erinomainen käyttäjä ja onnistuneen, miltei elämäkerrallisen kansankuvauksen Korpelan Tapanin tekijä Heikki Meriläinen, pohjois-pohjanmaalaisen kansankuvauksen Heikki Helmikankaan tekijä Eero Sissala ja hämäläisen kansan-elämän kuvaaja Nestor Niemelä.
Vähemmän mieltäkiinnittävä on teoksen juoni: kuvaaja pyrkii jossakin määrin tekemään väkivaltaa kertojalle, viehättävät yksityisseikat laajenemaan monumentalisen kokonaisvaikutuksen kustannuksella. Vielä enemmän on asianlaita näin Ahon seuraavassa suuressa romaanissa Kevät ja takatalvi. Juhani Aho menee siinä aina syvemmälle oman olentonsa uumeniin.
Ei kukaan, ken matkallansa vuoristosta laaksoon nopeasti ajoi hyvin kivitettyä kylän katua, nähnyt tässä "hovissa" mitään, mikä sen olisi eroittanut kylän muista, vähintäänkin kahdestakymmenestä talosta, ellei hänellä ollut erittäin tarkka silmä huomaamaan ympäristön yksityiskohtia; vaan nuori ylioppilas ja maisemain kuvaaja, joka jalkasin matkaten saattoi paremmin tarkastella, näki heti ett'ei "hovi" ollut mikään tavallinen talo.
Päivän Sana
Muut Etsivät