Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. heinäkuuta 2025
Sinä, Sere, olet sievä metsän tyttö tylleröinen, joka pihlaja- ja tuomivaaroja kesän pitkän vaellat, kukkia poimit, riehakoiten tuulen löyhkässä ja lehtien suhinassa, sinä mun kultani. Sere. Oletpa oikea lipo-Simo. Vaan virkapas itsestäsi sana! Simo.
"Kuulepas sinä, pikku haitukka", sanoi viimein mies, sittenkuin he olivat tuokion aikaa tähystelleet toisiansa, "oletpa sinä kuta kuinkin varhain aamulla täyttänyt suusi leivosen pojilla".
Lauri Larsson nuorempi ei hänkään enää ollut mikään maitovasikka; hänestä oli niinä yhdeksänätoista vuotena, jotka ovat kuluneet siitä, kun hänet viimeksi näimme, tullut kullanhimon harmaannuttama ukko. Oletpa kasvanut pitkäksi pojaksi, jatkoi vanhus leppeämmin ja pudisti nuorukaisen kättä. Noissa vilkkaissa silmissäsi on jotakin, joka muistuttaa äidistäsi, poika.
ELLI. Taavi ei ole mikään puukkojunkkari, vaikka hän pikapäissään sattuikin lyömään puukkonsa liian syvälle Pertin rintaan. Kahta vertaa pidän häntä Perttiä parempana. VALLESMANNI. Kahta vertaa parempana puukkojunkkarina, arvaan ma. Hi! hi! Oletpa oikeassa. Jos hän huonompi olisi ollut, niin makaisi nyt hän eikä Pertti parka koivet taivasta kohti!
Joko sinunkin teki mielesi kielletyn puun hedelmää?» »Mitäs puhut, mies?» kysyi Junno. »Minä en ymmärrä mitä tarkoitat, enkä tiedä, oletko viisas vai hullu.» »Oletpa oppinut teeskentelemään, vai etkö muista enää, miten Kalle kartanosta ajettiin? Kyllä minä opetan muistamaan», sanoi Kalle, sillä se oli hän.
Purje ylös vain, niin ala taas purjetuulta lekittää. Erkki oli vähän noloissaan ja häpeissään. Kun ei saanut totelluksi Jussin neuvoa... Ivasivat juuttaat kovasti... »Oletpa moukka mieheksesi»... Ne ovat semmoisia irvihampaita nuo tukkilaiset... Katri muisteli sitä pulskaa poikaa.
En jaksa enää odottaa!... Kunpa tuo juhannus jo olisi pian!... nyt heti!... tänään jo! Oletpa sinä malttamaton!... * Vai tänään? Tuo pukuko sinut noin saa pyörälle päästäsi?... Mene nyt heti muuttamaan, ennen kuin emäntä palaa. * Tänään on kaikki niin ihmeellistä ... tämä puku ... minä itse ... hän tuolla ... kaikki!
VOITTO. No hyvä, voinhan minä tehdä sen sinulle näytteeksi. Astu pensaan taakse piiloon ja pane tarkoin mieleesi mitä sanon; ehkäpä sitten osaisit. Oletpa sinä oikein kelpo mies. VOITTO. Huomaatko viimeinkin kuinka puolestasi uhraan itseni, ole nyt pois lähtevinäsi, mutta sukkelaan, sillä nyt olen täydessä vauhdissa. Hyvä, hyvä, minä jo riennän. LIISA. He lähtevät sanaakaan minulle sanomatta.
Vähän ajan perästä tuli Niilo sinne, haettuansa häntä turhaan joka paikasta. "No viimeinkin tapasin sinut," sanoi Niilo. "Hm," vastasi Yrjö ajatuksissaan. "Mitäs sinä täällä teet?" Yrjö ei kuullut. "Mitäs sinä täällä teet?" toisti Niilo kysymyksensä. "Mitäkö teen? Minä ... ja mitäs se sinuun koskee?" "Kuinka?" "Oletpa vähän hajamielinen, ystäväni," sanoi Niilo tyyneesti.
CANZIO. (Eriks.) Mikä turhuuden ja vakuuden sekamelska! Canzio, sinä rosvon kourilla hävitit tämän olennon kultasen kesän, kesän, joka niin armaasti säteili sun päälles ja sulki sun kukoistavaan helmaansa. Mikä teos! (Mariamne tulee oikealta) Entinen morsian, miksi lähestyt? Mariamne, kuinka äänetön ja kalvea ja kuitenkin niin jalo ja korkea! Niin olet, mutta oletpa myöskin peloittava, niinkuin se torni joka päällemme kallistuu ja kerran meidän runtoo. (
Päivän Sana
Muut Etsivät