Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Erillään olleet kansalaiset tervehtivät toisiansa ystävällisesti ja liikutettuina. »Oletpa sinä ihmeellinen poika», virkkoi Crawford, taputtaen Durward'ia päähän niinkuin vanha ukkovaari pojanpoikaansa. »Totta tosiaan, onpa sinulla ollut yhtä hyvä onni kuin jos olisit syntynyt onnenlakki päässä!»
Oletpa hankkiva heille tänä iltana pidot semmoiset, joita itse kuningas Sardanapalokin hämmästyisi!... Mutta minkä sukkelan juonen, minkä verrattoman vikkelyyden kautta! Katsotaanpa hiukkasen; herra Baillevent, kunnioittakaa minua kertomalla tuota oivaa mestarityötä.
SOFIA: No oletpa nyt tässä kuitenkin. SAMUEL CR
Hän veti loukkaantuneena kätensä Sannin kaulasta pois ja aikoi lähteä. Mutta Sanni tarttui häneen kiinni. Siiri, rakas Siiri, oletko minulle vihainen? En; kuinka niin? Oletpa. Ihan varmaan olet. Vaiti nyt, ja päästä minut. Mihinkä menet? Omalle paikalleni, tuonne. Kaukaisimmassa sopessa, kahden vanhemman naisen välissä hän istui.
EERIKKI. Saahan sillä yhtä ja toista, mutt'ei todellista onnea. HEISKANEN. Vai niin veliseni. Oletpa vielä sama haaveilija, kuin nuorenakin. EERIKKI. Ei minulla ole ollut mitään syytä muuttaa mielipiteitäni. HEISKANEN. Mutta ethän toki saattane kieltää rahalla olevan suuren vallan maailmassa. Jolla on rahaa, sillä on arvoa. EERIKKI. Enpä toki veliseni.
Oletko itkenyt, pullula mea? Enpä olisi ikinä voinut aavistaa, että sinulla olisi ollut minua noin ikävä? Hänen koiraskyyhkynsä on lentänyt tiehensä tänään, kiiruhti isä vastaamaan, ennenkuin Kreeta vielä oli ehtinyt oikein avata kauniit silmänsä. Oletpa hupakko, tyttöseni, kun kuljet alla päin tuollaisen koreapyrstöisen keikarin vuoksi.
* Lapsi parka, älä nyt taas! Johanna, mitä sinä nyt... Olet käynyt niin kalpeaksikin ja heikon näköiseksi. Oletpa sinä toivoton tänään! * Ajattele, ettet ollenkaan saisi häntä tavata... Silloin vasta olisi sinun syytä itkeä ja surra. Mutta nyt!... mikä hätä sinulla nyt on? Onhan kaikki käynyt paljoa paremmin kuin mitä alussa olisi voinut toivoa ... eikö olekin vaan? Onhan se niinkin.
Istu tässä; ja oletpa onneton jos hetkeksikin poistut toikan äärestä. TIMOTEUS. Kas sitä kanaljaa tyttöä. MARIANA. Minä tunnen eukkoni. Verrattoman utelias, niinkuin piikansakin. Jaa, mitä on sinulla sanottavaa? TIMOTEUS. Onpa jotain. Haa! oikeestaan ja vauhdilla tahdon rynkätä esiin kuin kävis tieni vasten kanuunan kitaa. Mariana, minä pidän sinusta. MARIANA. Kiitoksia vaan.
Ukko Pekkalainen oli iloissaan nähdessään hänet jälleen, ja tulijalle oli kerrottavana se lohdullinen sanoma, ettei suomalaisten ja ruotsalaisten välillä ollut tapahtunut mitään ikävyyksiä hänen poissa ollessaan, eikä myöskään norjalaisten kanssa. Metsäseudulla oli hiljaista ja rauhallista. "Oletpa sinä, Pekka, kauan viipynyt metsässä ja tuntureilla, enkä sitä ihmettelekään.
Oletpa toki lapsi Etelän lämpyisistä tienoista, ja sentähdenpä en käsitä luontoas ja mieltäs. Hyvä että läksit, suoden mulle hieman aikaa hengähtää. HANNA. No, sisareni, toivonpa, kaikki on hyvin? ELMA. Hyvin! Minä saan miehen. Sano, etkö tunne vähän niinkuin kateuden pistoksia povessas?
Päivän Sana
Muut Etsivät