Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. marraskuuta 2025
Mutta saako näitä rohtoja pian apteekista, sillä minulla ei enään olisi aikaa niitä pitkältä odottaa? HOFFMANN. Oletpa aika hupakko. Mistä minä tiedän, mitenkä kauvan suvaitsevat niitä valmistaa! SAARA HUMALISTO.
Ja sitten riensivät nuoret ja vanhat katsomaan häntä, joka tuli tomuisena, repaleisena, ontuvana ja itkien. Missä olet ollut? Mistä tulet, sinkoilivat kysymykset sekaisin. Kaukaa, kaukaa, voi! Kasakka otti kiinni. Voi, voi! raahasi perässään, kunnes Armilan luona toiset kasakat sitoivat hevosen selkään. Kun et kuollut. Vähällä oli. Oletpa paljon kärsinyt. Ja olenpa paljon maailmaa nähnyt.
Ja jos hän ei tule, niin periköön piru hänet, sama se minulle, sillä silloin ei hän ansaitse edes suolaa velliinsä.» »Kas vain», sanoin tehden hänestä vähän pilkkaa, »oletpa sinä aika kekseliäs! Mutta eikö sinulle olisi yksinkertaisempaa kirjoittaa hänelle muuan sana?»
Pois nyt täältä, ja kohdatkoon sinua semmoinen onni, jommoista ansaitsisit, sillä sitten, luullakseni, pian saisit kellettää, nurin niskat väännettyinä, lähimmässä katu-ojassa". "Hah, hah, haa!" nauroi Olivier vaikka vähän väkinäisesti. "Oletpa aina lysti poika! Mutta ilman leikkiä puhuen, Heikki veikkoseni, etköhän tulisi pienelle kävelylle mun kanssani, aina talolleni asti?"
Istumme lauteilla, vastojen hautuessa, suloisessa lämpimässä, ennenkuin löyly vielä on lyöty. "Olisin minä kuitenkin tahtonut siellä juhlilla yhden laulattajan lauluja kuunnella," jatkoi siinä Konttisetä. "Olisin vielä kerran tahtonut kuulla niiden etelän tyttöjen kuoroa." "Missä te heidät kuulitte?" "Ka, oletpa kuullut sinäkin ja nähnyt, koska sitä äänesi vieläkin värähtää.
Sillä näettekö minäkin panen joskus paperille ajatuksiani, kun tunnen itseni onnettomaksi ja hyljätyksi ja mieleni tekee itkeä. Niin, te ette voi kuvitellakaan, kuinka synkkämielinen ja hyljätty minä olen ... ettekö auttaisi minua kirjottamaan sitä runoksi? pyysi hän. Oletpa sinä, Appelsina, tänä iltana suuremmoinen! Pyrit runoilijaksi! mölisi Neero ja kuohui viinistä ja mustasukkaisuudesta.
"Hyvä herra", virkkoi hän, "olkaa hyvä ja käskekää antaa minulle ryyppy viinaa; tee ei ole meidän, kasakkain, juomaa". Minä tein kernaasti hänen tahtonsa. Isäntä otti kaapista viinapullon ja lasin, meni hänen luokseen ja, nähtyään hänen kasvonsa, virkkoi: "Ahaa! Oletpa taas näillä mailla! Mistä nyt matka?"
»Antakaa hänet aviopuolisoksi jollekulle uljaista ritareistanne, jolla on sydän rakastaa tyttöä, ja käsi, jolla häntä suojella!» virkkoi Dunois. »Sinulle itsellesi esimerkiksi, haa!» sanoi kuningas. »Pasques-Dieu! oletpa toki viekkaampi kuin minä olisin luullut, vaikka oletkin aina niin suora olevinasi.» »Ei, herra kuningas», vastasi Dunois. »Ennemmin olen kaikkea muuta kuin viekas.
Säälisitkö, heltyisitkö, Et ikinä naista saisi Saisit naurun, pitkän pilkan. Sen sylihin suostuu nainen, Ketä on pelätä pakko. Kuka on ankara ja kumma, Sen etehen antauvi Hän kuin laakso vuoren alle, Nöyrin, notkahtavin mielin. KIRRI. Oletpa kokenut koira, Kun tunnet otuksen oikut.
Tätä kuullessaan Hilma sormi suussa ja kainoudesta punastuksissaan hiipi Tapanin selän taakse, saadakseen tilaisuutta päästä kättä antamaan isälle. Sen huomattuaan Tapani huudahti: "No Hilma! Sinähän sitä olet kuitenkin se minun entinen Hilmani. Tuleppas syliini!... No mutta oletpa sinä kasvanut ja lihonut, olet raskas kuin mikäkin jysky... No, joko sinä nyt tunnet minut?" "Jo."
Päivän Sana
Muut Etsivät