United States or Switzerland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Hän tunsi tavallaan itsekidutuksen nautintoa nuuskiessaan Venetsian erikoista hajua. Kirpeätä löyhkää kanavista, jonne luode päivän koittaessa laskee näljänsä ja kuvottavia hiesteitä kuorensa menettäneistä seinistä, joiden takana ihmiset nukkuivat painajaistensa vaivaamina. Mitä vielä! hymähti hän itsekseen minä sanon niinkuin rouva Appelsina: sitähän eletään vain kerran!
Hän avasi oven reippaasti ja veti Adelsvärdin mukaansa vierashuoneeseen. Oikeassa hän olikin. Kummallakaan taholla ei ollut syytä hämmästyä. Pikku Letizia ja iso Emilia olivat saman verran puettuja kuin rouva Appelsina. Upseerit ja naiset pyörivät tanssissa huimaavaa vauhtia. Wrengle veteli falsetilla sotilaslauluja. Piaanoa soitti Kronstadt.
Vai olette te runoilijakin! ihmetteli rouva Appelsina, tällä kertaa vilpittömän luonnollisesti, mikä kaunisti häntä ja toi näkyville kaikki hänen valkoiset hampaansa. Sitä minäkin kyllä ajattelin, kun näin teidän siinä istuessanne katselevan minua toisellaisin silmin kuin maalarien tapana on. Kuulkaapas, mitä sanon teille, ruvetaan ystäviksi!
Tämä oli vähällä keikahtaa kumoon hänen painostaan. No? kysyi hän vitkastelevalta Adelsvärdiltä. Näethän, että meitä varrotaan! Kuka meitä vartoo? Helkkarissa tietysti rouva Appelsina! Ei Otto vielä tiedä, että hän asuu täällä. Minä oleskelen tuossa pikku hökkelissä toistaiseksi! Mutta itsehän sinä olet usein sanonut, että siitä täytyy tehdä loppu!
Oletetaanpas, että Appelsina ei olisi kirjottanut äitelänhajuista korttia, vaan tullut itse? Tai jos hän olisi kirjottanut vähemmän suorasukaisesti, imarrellut, nimittänyt lemmitykseen, pelastajakseen ja alle merkinnyt "Teidän uskollinen ja kiitollinen Leontinanne"? Hän rykäisi hieman käheästi, ja sai vaivoin niellyksi oman pillerinsä.
Sillä näettekö minäkin panen joskus paperille ajatuksiani, kun tunnen itseni onnettomaksi ja hyljätyksi ja mieleni tekee itkeä. Niin, te ette voi kuvitellakaan, kuinka synkkämielinen ja hyljätty minä olen ... ettekö auttaisi minua kirjottamaan sitä runoksi? pyysi hän. Oletpa sinä, Appelsina, tänä iltana suuremmoinen! Pyrit runoilijaksi! mölisi Neero ja kuohui viinistä ja mustasukkaisuudesta.
Ei suinkaan sinulla ole mitään sitä vastaan? Neero nauroi itserakkaasti ja selitti siihen tyytyvänsä. Rouva Appelsina laskeutui jälleen pitkäkseen patjakolle ja söi leivoksia. Neero loikoi laattialla leposijan juurella kuin taltutettu karhu. Vähin erin hän tyhjensi kaikki, mitä oli sinne tuodusta Coneglianosta vielä jäljellä. Lopulta se vei hänestä voiton.