Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
Pysy nyt terveenä ja reippaana tänä iltana, niin että minulla on sinusta kunniaa! T:ri Felldner sai kunniaa Adelsvärdistä ja koko tästä häthätää hommatusta pikku juhlasta. Se ei sentään jäänyt niinkään pikkuiseksi. Wrengle kävi noutamassa naiset gondooleista, kun eteisessä soi kello. Hän oli näet osallisena salajuonessa. Huoneeseen ilmestyi kolme naisvierasta.
Kukaan ei näkynyt väsyvän taikka ei tahtonut väsymystään myöntää. Kerran Felldneriltä pääsi haukotus, mutta hän tukahutti sen kohta. Wrengle jonka lauluja ei kukaan viitsinyt kuunnella vyöryi rouva Appelin kimppuun, haukkui häntä petolliseksi Appelsinaksi.
Onhan nero hermojen omituisuutta; samoin rakastuminen on tavallaan nerollisuutta ylen kiihtyneiden hermojen ilmenemistä. Pitäkäämme sitä sinä, mitä se on. Ylä- tai ulkopuolelle sitä, mikä on puhtaasti eläimellistä, emme pääse. Tosin on miehiä ja naisia parhaimpiakin joista tämä eläimellinen on hävettävää, vastenmielistä. Siinä kohden on siis Wrengle oikeassa.
Hän tirkisteli pilvien rakennetta alkoi maalata pientä väriluonnosta. Eikä huomannut suuntaa, kun vuoksi vei purtta hitaasti S. Giorgio maggiore'a kohti. Työssään istuen hän hätkähti pahasti, kun kuului kova: Halloo! Pikku Wrengle läheni pähkinänkuoren tapaisessa venosessa. Sitä hinasi isompi gondooli Rigo! Kohtaus oli kiusallinen ja välttämätön. Wrengle huusi: Vihdoinkin sinut löytää!
Sieviä nuoria miehiä, herkkiä nauramaan ja sisällyksestä tyhjiä niin tyhjiä kuin kasarmi. Pikku Wrengle oli myös tullut. Siellä hän istui lystillinen naama kippurassa, vaaleat viikset väännettyinä sankarinnäköä tavottelevaan asentoon, kuten hänen mielensä teki ensin alaspäin ristisuun poikki ja sitten ylös tirkistäviä silmiä kohti.
Hän avasi oven reippaasti ja veti Adelsvärdin mukaansa vierashuoneeseen. Oikeassa hän olikin. Kummallakaan taholla ei ollut syytä hämmästyä. Pikku Letizia ja iso Emilia olivat saman verran puettuja kuin rouva Appelsina. Upseerit ja naiset pyörivät tanssissa huimaavaa vauhtia. Wrengle veteli falsetilla sotilaslauluja. Piaanoa soitti Kronstadt.
Siellä oli pikku Wrengle, ristihuuli, tenori, Würtembergistä kotoisin, kuvittaja, taitava lyijykynäilijä, joka ei koskaan saanut tilauksiaan valmiiksi, aina väitteli, mielellään hoilasi sotilaslauluja ja liian helposti juopui.
Leopoldus Mair oli temmannut paidankaulurinsa auki; häränkaula oli pullistunut, iso naama hehkui; ohimoille oli kiedottu murattiköynnös. Hänen edessään istui Wrengle piirtäen hänestä Neeron kuvaa. Ruotsalainen seisoi Wrenglen takana ja nyökkäili kehottavasti: Siitä tulee hyvä! Mikset koskaan tee mitään valmiiksi? Jos tekisin valmiiksi, veisi sen minulta piru ja taidekauppias.
Tuo Rigo oli hänen paha henkensä Venetsia oli löytänyt hänet, Venetsia tulisi hänen saarelleen. Wrengle urkkijan perästä seuraisi koko joukko. Iltapuolen viistot auringonsäteet polttivat. Lämpö oli sietämätön. Kaikki oli sietämätöntä. Kirottu juttu, että hän oli ollut niin varomaton!... Saarta lähestyessään hän lepuutti airoa ja kömpi katoksen suojaan. Silmiä kivisti auringon heijastus.
Ja Letizian mielestä hänen äänensä oli kerrassaan komea. Täyteläinen wienitär joutui upseerien väliin jotka syöttivät hänelle makeisia, samalla yhä uudestaan sytyttäen hänen sikariaan ja vannoen tekevänsä toinen toisestaan lopun hänen yksityisessä kammiossaan. Wrengle riiteli rouva Leontinan kanssa mutta nautti hänen seuraansa ja komeata vartaloaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät