Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. toukokuuta 2025
Mikä lieneekin pistänyt vanhempiesi päähän mennä ja muuttaa Viipuriin juuri silloin! VIKTOR. Isä sai siellä paremman paikan joksikin aikaa. Ja minun taas täytyi mennä polyteknikoon. SYLVI. Et usko, kuinka minulla oli ikävä ensimmältä. Sinua minä varsinkin kaipasin; tiedätkös, minä olin pitkät ajat ihan kuin kipeä. VIKTOR. Oho, oikeinko totta? SYLVI. Luulin jo, ett'en koskaan voisi sinua unhottaa.
Se oli aivan eri asia. ANNA. Eilen minä näin Jannella tuon rahan ensi kerran. NEITSY JANNE. On se minulla ollut rinnassa yhden kerran ennen. LETTO. Olitko silloinkin pyrkimässä merelle? NEITSY JANNE. Minä olin silloin vielä alle puolivälin toistakymmentä. LETTO. Kenelle sinä sitä silloin näyttelit? NEITSY JANNE. Koko kaupungille! LETTO. Oho, mutta kannattikin. NEITSY JANNE. Oli pakko.
SIIRI. Jos me esim. lakkaisimme juomasta iltapäivä-kahvia? TUURE. Ja mitä vielä? Niin, ja sitten voimme vähän alentaa Liisan palkkaa. Se on todellakin liian suuri. TUURE. Ikäänkuin hänen uskollisuuttaan voisi rahalla maksaa! Vai niin, Siiri, nämä ovat siis sinun taloudenhoitoperiaatteitasi? SIIRI. Oho, kyllä minä voin vielä muutakin. Kas, sillä tavalla saa rahaa TUURE. Ostaakseen ?
Vaan jos hän mahdollisesti unohtaa jotain tuosta vanhasta sanasta: 'jos tahdot menestyä maailmassa, poikani, niin pitää sinun osata kumarrella! niin sehän tuottaa, kuten tietty, hänelle pahinta vaikeutta, eikä ole luettava miksikään häpeäksi. "Oho, ei häntä kukaan huolisi ahdistaa!" mutisi kapteeni kyllästyneesti.
PIRKKO. Niin, ja Anna Liisa pelkää ANNA LIISA. Pirkko ! PIRKKO. Mitä se tekee? Saahan sen sanoa. Anna Liisa pelkää, että Husso vielä sotkee Johanneksen ja hänen välinsä. Oho? Vai semmoisia sinä pelkäät, Anna Liisa? Siihen hän nyt ei kumminkaan ikinä maailmassa pysty. Ei, vaikka ! KORTESUO. Ei tietystikään. RIIKKA. Siunaa ja varjele Mikkohan se on! MIKKO. Päivää! KORTESUO. Päivää, päivää!
«Oho!« mörisi itsekseen ukko. «Kirkossa hän puhui niin suloisia sanoja, nyt ärkkyy hän kuin suuttunut. « Mitä hänelle oli sanottu, mitä hän oli vastannut, siitä ei Johannes tietänyt mitään. Hän oli kuin mielipuoli. Kevytmielisyyden ensimäinen hedelmä. Louhenvuori on ruma ja kolkko. Kolkon vuoren juurella, kiviheittämä maasta, on Louhen saari. Se on kaunis ja ihana.
Silloin minä harppasin tien yli setäni luo ja sanoin hänelle: »Luullakseni on parasta sanoa teille, ettei mikään saa minua lähtemään 'Covenantiin'». Hän näytti ikäänkuin heräävän unesta. »Oho», sanoi hän. »Mitä sinä sanoit?» Minä toistin sanani. »Hyvä, hyvä», vastasi hän, »meidän täytynee mielitellä sinua, luulen ma. Mutta mitä me täällä seisomme.
Kun Skotlannin punta on sama kuin Englannin shillinki , oli tuon muutaman sekunnin tuumailun synnyttämä erotus sangen suuri. Huomasin sitäpaitsi selvään, että koko juttu oli valhetta ja keksitty jossakin tarkoituksessa, josta minun täytyi saada selvä. »Oho, muistelkaapa tarkemmin! Eiköhän se ollut Englannin puntaa!» »Juuri niin sanoinkin», selvitti setäni. »Englannin puntaa!
PIETOLA. Mistä sinä sen tiedät? Ethän häntä tuntenut? ANNI. Minähän näen heti nenästä miehen, mihin kelpaa. Eikö ollut erinomainen renki sekin poika, jonka teille viime vuonna toimitin? PIETOLA. Oli kyllä. Sinun olisi pitänyt se ottaa mieheksesi. ANNI. Miehekseni? Niinkö teidän mielestänne, että joka kelpaa Pietolaan rengiksi, välttää Köyhänlesken Annille mieheksi? Oho, ei sentään!
Mut mennös sa, appi, Ain, trallalallaan j. n. e. Vesterkvist. No, mutta kuulkaa nyt mitä minä sanon: huolimatta teidän vastustuksistanne nain minä tyttärenne kuukauden kuluessa. Kummellund. Herra! Vesterkvist. Niin, herra majuri; mutta teiltä en ajattele häntä pyytää, teidän kovuutenne ainoaa lastanne kohtaan riistää teiltä isän oikeudet. Kummellund. Oho! Vesterkvist.
Päivän Sana
Muut Etsivät