Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Näin Helene, tytär Zeun, nyt virkkoi, vastasi hälle: "Laerteen jalo poika on tuo, monineuvo Odysseus, kasvanut kalliomaill' Ithaken ylen kekseliääksi kaikkeen viekkauteen, älytuumiin tottuneheksi." Siihen vastasi noin Antenor, mielevä vanhus: "Tuoss', oi ruhtinatar, valehettoman nyt sanan virkoit.
Mutta kun tuosta jo pitkästyi varusääret akhaijit, lausui Aias noin, Telamonin aaluva aimo: "Laerteen jalo poika, Odysseus, mies monineuvo, nosta sa, tai minä nostan! Muu Zeun haltuhun jääköön!"
Siten täytettyään itsensä ihmislihalla ja maidolla ojensihe hän luolan lattialle ja vaipui sikeään uneen. Odysseus ei kuitenkaan uskaltanut tappaa jättiläistä, koska kreikkalaiset sitte eivät olisi jaksaneet nostaa pois kiveä luolan suulta. Seuraavana aamuna kyklopi herättyään taas otti kaksi Odysseun kumppania ja syötyään heidät ajoi laumansa laitumelle.
Niinpä nyt oitis siis mene, riennä akhaijien keskeen, suullasi maltuta nyt joka mies sulavalla; äl' anna laivoja lainehikolle sa kaarevakeuloja työntää!" Kuuli ja äänestään jumalattaren tunsi Odysseus, viskaten viitan juoksi ja joutui; korjasi maasta mies Ithaken sen, Eurybates, uron saattaja-airut.
Virkkain näin meni taas, hänet jätti, ja niin uros yksin jäi vihan valtaan naisen vuoks somavyön, joka vietiin pois hänen suomattaan, väkivalloin. Mutta Odysseus Khrysaan ehti jo, matkassaan pyhän toi satauhrin.
Suorivat kansain päät sotarinnan, vaikk' oli vammat kullakin, Tydeun poika, Odysseus, suur' Agamemnon; riensivät rintaman äärtä he vaihdattain asevarjeet, oivat oivien, huonommat taas huonojen ylle.
Nyt ois tuho vanhuksen toki tullut, vaan heti huomasi tuon sotaärjyinen Diomedes, kaikuvin huudoin pyys avuks aimon Odysseun käymään: "Laerteen jalo poika, Odysseus, mies monineuvo! Pois selin vainoajaan pakenetko sa arkojen lailla? Kunp' ei juostessas vain selkään peitsi jo puuttuis! Seis, tule vanhust' auttamahan, uros tuima jot' uhkaa."
Virkki, mut kuullut ei jalo jaksaja, oiva Odysseus, joutuen vain ohi kiiti akhaijein laivoja kohti. Niinpä nyt yksin riens eturintaan Tydeun poika, Nestorin vanhan luo kävi valjakon varjelijaksi, näin sanat siivekkäät puhutellen hälle jo lausui: "Miehet nuoremmat kovin ahdistaa sua, vanhus, murtunut sulta on voima, ja vanhuus vaikea painaa, heikomp' ehkäpä lie ajomies, hevot myös hitahammat.
Hällepä vastasi näin nyt Odysseus, mies monineuvo: "Noin älä, vaikk' ylen uljas oot, jumalainen Akhilleus, Troiaa kohti sa käske akhaijein einehetönnä 156 käydä sen laumain kimppuun, sill' ei lie lyhyt silloin temmellys, kun törmää päin sotajoukkoa joukko, joit' ikivallat kumpiakin elähyttävät intoon; vaan nyt laivojen luona sa nauttia käske akhaijein ruokaa, viiniäkin, sepä voimaa, rohkeutt' antaa.
Hän huokaa, hän rantoja raisuja käy, Odysseus, sankari Hellaan, hänen katseensa kyynelin kylmentäy, ei silmäänsä sirkeä neiti näy, mi lähestyy, noin virkkaa hänet valliten vienoudellaan: »Sun käärin ma kutrein ja sulkkuvöin mitä on isänmaa, mitä maine? Sun huokaan ma huulias päivin ja öin, Odysseus, ah, sua ain ikävöin, meri ääretön on, yli äärten lyö lempeni kultainen laine!»
Päivän Sana
Muut Etsivät