Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. heinäkuuta 2025
Vaan puhumaan monineuvo kun nousi Odysseus sitten, kauan seisoi hän yhä tuijottain alas maahan, valtikkaa vavahuttanut ei, ei ees, ei taapäin, vain piti paikoillaan kuin taitamaton, tapapuutto; kiukkuiseksipa tai epatoksi jo ois hänet luullut.
Kuin jalopeura, mi lauman on keksinyt kaitsijatonna, kimppuun lampahien tai vuohten surmana karkaa: Thrakian miehiä noin nyt raateli Tydeun poika, kunnes hengeti löi kakstoista; mut oiva Odysseus, aina kun miekallaan kenen surmasi Tydeun poika, jäljess' astuen pois sen kiskoi tarttuen jalkaan, miettien mielessään, miten siit' orot uhkeaharjat kulkisi vastuksett', ei vauhkoiks sais pelon valtaan ruumihien yli riento, mi viel' oli outoa niille.
Hällepä muut, sydän synkkänäkin, makeasti jo nauroi, virkkoi vilkaisten moni vieruskumppanihinsa: "Voi, lukemattomat on teot oivat Odysseus tehnyt, neuvojen antaja viisas on aina ja taitaja taiston, Vaan paki-parhaimpansa hän nyt teki kesken akhaijein, tuon pahakielisen parjaajan kun suun pani sulkuun.
Kerro meille, miltä vierailta vesiltä laskit näille lahtiloille? Thessalian tasankomailta, Thrakianko suvisuloista, Argonauttein aaltoloilta, mailtako Pontuksen pimeän, kussa miesten pään menoksi Skyytti takoo taikanuolta? vai tulitko tuulen teitä haahdessa seikkailuhalujen, kuin tuli Odysseus ennen rannoilta ikuisen Troian?
Virkki ja koht' yli kaivannon hevot ohjasi uljaat huudoin riemukkain, ja akhaijit seurasi riemuin. Mutta kun ehtivät luo Diomedeen uhkean uksen, orhit marhaimiin helakaunoisiin heti pantiin seimien ääreen, kuss' oli myös hevot Tydeun poian, viimana-viejät nuo, mesivienoja vehniä syöden. Hurmeiset tamineetpa Dolonin Odysseus laivan keulaan laski, ne kunnes ol' uhriks saava Athene.
Hän saaren rantoja yhäti käy, Odysseus, sankari Hellaan, hänen mielensä oudoksi synkistäy, ei venhoa vapauttavaa vain näy, Kalypso, neitonen saaren, hänet kahlehti kauneudellaan. Hän aistivi, kuinka myrskyssä merimiehet aavalla laulaa, miten haahdet heittyvät hyrskyssä, veen päällä vellamot tyrskyssä, ja kuinka kuohuista rannan ne nostavat kättä ja kaulaa.
Vastasi kulmia tuimistain monineuvo Odysseus: "Atreun poika, mi nyt sana kirposi kielesi päältä? Vai mua taistelemaan araks arvelet? Konsa akhaijit Troian käy hepourhoja päin väell' ankaran Areen, niin näet, jos halu lie ja sa huolinet moisia nähdä, kuink' isä Telemakhon hepourhojen iliolaisten keskeen tunkeutuu; sinä haastat turhia tuiki."
Kun olet sekä muodoltasi että käytökseltäsi noin pojan kaltainen, arvaa hän yhtä vähän sinua tytöksi, kuin uunikuvan Odysseus, josta loruelet, olisi minua arvannut pojaksi! Lähde paikalla epäjumalan luo ja palvele häntä! Kukapa tietää", lisäsi hän, "eikö jo kauan ole siksi tehnyt mielesi.
Sitten nousi ja lausui noin hän akhaijien kesken: "Tulkaa, kellä on vain halu astua myös tähän kilpaan!" Virkki, ja aaluva nous Telamonin, valtava Aias, nous älykeinojen keksijä myös, monineuvo Odysseus.
Sill'aikaa Odysseus teroitti hänen nuijansa varrenpään ja kätki sen roskakasaan. Kun jättiläinen sitte palasi ja taas söi kaksi miestä, lähestyi Odysseus häntä ja antoi hänelle kannun viiniä, jota kreikkalaisilla oli mukanaan. Iloiten lahjasta pyysi jättiläinen tietää Odysseun nimeä, voidakseen antaa hänelle vieraslahjan. Odysseus sanoi nimensä olevan Ei kukaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät