Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Ma hälle: »Vielä tässä hahmossani, min kuolo poistaa, ylöspäin ma kiipeen ja käynyt kauhut helvetin ma olen. Kun ottanut mun laupeuteensa Luoja niin on, ett' tahtoo kartanonsa näyttää tavalla nykyisestä poikkeevalla, sa ällös salaa, kuka ennen olit, vaan nimes virka, suunta suora neuvo, solalle että sanas meitä johtais!»
Mutta kun rientäissään liki tullut toist' oli toinen sankarit, pilviennostaja-Zeun pojanpoika ja poika, 631 tällepä Tlepolemos sanan virkkoi, noin nimes ensin: "Sarpedon, Lykian väen päämies, miks sinä työnnyt tielleni koittaissas, sotakunnoton, taistoa karttaa?
Ja koska aamu syttyy vuorten takaa, sua, kaikkivalaiseva, tervehdän ja koska kirkkauttaan taivas jakaa, sua, kaikkiavartava, hengitän. Ma mitä tiedän, tunnen maailmata, sen, kaikkein viisain, tunnen kauttas sun. Kun lausun Allahin ma nimet sata, niin liitän jokaisehen nimes sun. J
Vaan parhaan aartees, ainoan, Mi ryöstäjältä jäänyt ois, Sun kieles armaan, ihanan, Sä, houkka, itse vaihdoit pois. Ja avu jaloin maallinen Omahan maahan rakkaus Nyt sulle, Eerin kurjainen, On kova, julma kirous. Sen liekk' ei voi sua lämmittää, Ei valoa se sulle suo; Se polttaa vaan ja hävittää, Ja mustaksi sun nimes luo.
Viime sanans' oli: »Antonius, ylevä Antonius!» Silloin Antonion nimen syvä, raskas huokaus Katkaisi kesken; sydän vei ja huulet Siit' osansa; hän kuoli pois, ja nimes On häneen haudattuna. ANTONIUS. Kuollut? MARDIANUS. Kuollut. ANTONIUS. Asuni riisu, Eros! Lopuss' on Nyt päivän pitkä työ ja lepo tarpeen. Se kyllin korvaa vaivas, että pääset Täält' eheänä. Mene!
Shelmasta kun sa kaukomaille Läksit mainetta saavuttamaan Aatoksenipa seuras' Usein sinua mertten taa. Väre hengestä suurten isäin, Lähde sotias' sotimahan, Vihamiehille näytä Vielä Finjalin kuntoa. Ja kun laulaja kaukaa tulee, Kilpisalissa istuva oon, Vierellään minä istun, Kuunnellen, nimes' kuuluisko.
Se sanoo sinulle ikäs, nimes, ajatukses, ja kaikki, mitä vain kysyt". "No, perhana! Sen minä siitä teenkin. Mutta miten minä sen te'en?" "Sen saat oppia Mutkalalta". "Mikäs mies Mutkala on?" "Paras noita tämän herran läänissä". "Mistäs sen tiedät, jos hän on se?" "Enkö minä sitä tiedä?
Kulmia tuimistain nimes askelnopsa Akhilleus: "Hektor, surman henki, sa vait ole vannomisista! Kuin kera ihmisien ei liittoon leijonat yhdy, kesken lampahien sekä sutten ei sopu synny, vaan välill' ainainen viha vallitsee, verivaino, yhtäpä mahdoton on sovun syntyä sulle ja mulle, kunnes kyllähiseksi jo jommankumman on hurme Areen juotellut, sodan haltian leiskuvakilven.
Ja nyt hän tahtoo, että minä veisaan hänen mielivirtensä Jesu dulcis memoria: Oi Jesu, nimes suloinen Tuo ilon, riemun, autuuden; Vaan siellä olo suloisin, Miss' olet, Jesu, itsekin. Niin armahast' ei laulut soi, Ei kaunein soitto soittaa voi, Ei koko maa sen vertainen Kuin sinä, Jesu suloinen.
Tarjotkaa hänelle pähkinän mehua vielä toistamiseen ei, ei väkisin hän on maksanut sakkonsa, eikä siis ole ansainnut ainoasti vapauttansa, vaan vielä palkintoakin lisäksi. Polvilles, mies, polvilles, ja nouse sitten Kurpitsin ritariston jäsenenä! Mikäs on nimes? Ja antakoon minulle joku miekkansa". "Olivier on nimeni, hyvä herra kuninkaallinen majesteetti, arvelinkin sanoa". "Vai Olivier!
Päivän Sana
Muut Etsivät