Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
"Oletko kymmenenvuotisesta torpparina ollut? Sepä on hauskaa, se on oivallista tuo!" "Kyllä kait mestari myöntyy ottamaan tämän nuoren miehen, niin minä alan lähteä kotiin päin?" arveli kauppias. "Kyllä, kyllä, jääköön poika tänne!" "Hyvästi sitten!" "Hyvästi, hyvästi!" "Kas niin! Mikäs nimes onkaan? Nyt sinä olet meidän miehiä." "Taavetti minun nimeni on." "Vai Taavetti!
Ma hälle: »Vielä tässä hahmossani, min kuolo poistaa, ylöspäin ma kiipeen ja käynyt kauhut helvetin ma olen. Kun ottanut mun laupeuteensa Luoja niin on, ett' tahtoo kartanonsa näyttää tavalla nykyisestä poikkeevalla, sa ällös salaa, kuka ennen olit, vaan nimes virka, suunta suora neuvo, solalle että sanas meitä johtais!»
Heti astui lapsen luoksi, Tervehti sen hoitajaa; Ujostelematta juoksi Poika vastaan tulijaa. "Mikä nimes?" "Antti." "Nainen, Kenen laps' on pienokainen?" Hoitajalta lapsukaisen Antti vastauksen sai; "Se on poika Peltolaisen, Joka Annan tuolta nai." "Annan! Koivulamko Annan Vaiko toisen, Metsärannan?" "Koivulan.
Vaippaan tarttuen kaunoiseen nyki kutsuja hiljaa, noin nimes, eukon tuon ikivanhan hahmoa kantain, kehrääjättären, maill' Lakedaimonin hälle jok' ennen kauniit langat laati ja suosikkins' oli parhain; näin hänen hahmossaan Afrodite, Zeun tytär, haastoi: "Joudu, Aleksandros sua kutsuu, käy kotisuojiin!
Tahtos tapahtukoon, vastasi Yrjö ja otti teljen kuopan ovelta, avasi oven ja huusi kuoppaan: Tul' ulos Eero, tule, tuuli käy nyt taas sieltäpäin. Ja mies kömpi ylös kuopasta. Istu vieras, sanoi Yrjö ja katsoi kysyvästi Mattia. Mikä nimes on, kysyi Matti. Eeroksi minua on sanottu. Aiotko jättää entisen ammattisi ja ruveta työtä tekemään?
Kohti he astuivat, etumaisena oiva Odysseus, saapuen sankarin luo; ylös soittoineenpa Akhilleus karkasi hämmästyin, heti istuimensa jo heitti; myöskin Patroklos heti nousi, kun saapujat keksi. Tarjosi kättä ja noin nimes askelnopsa Akhilleus: "Terve, te rakkaat! Teit' ikävöinkin, mielehisemmät mulle akhaijeja muita, jos tunnenkin vihan tuiman!"
No mikäs sinun nimes on? kysyi Heikki ottaen lapsen polvelleen ja silittäen sen valkoista kiharaista päätä. Sano nyt nimes, sano pois! kehoittivat Juho ja Liisa. Heitti, virkkoi lapsi. Sano: Heikki Heikki Vuorelainen, sano niin! He-itti Vuorelainen. Heikki punastui ja koetti turhaan sitä peittää.
"Sukeltaissamme peltoon, ennätit luo, kuni muut sinä myös sukelsit, ja kun taas näkyviin tuli urhoni nuo, eturinnassa ryntäilit." "Kylän päälle kun käytihin hyökkäämään, ja ma silmäsin sinnepäin, etumaisena nuttusi reiäkkään taas patterin harjalla näin." "Sepä miehen työ, koe semmoinen pian kunnian, mainehen tuo. Puhu julki nyt vaan, poik' urhoinen, nimes ensin kuulua suo."
ELMA. Hän on mua kohtaan ankara. HANNA. Niin, ankara, ankara! Kuinka on mielensä näin muuttunut? ELMA. Hän vimmoissansa etsii kuolemaa ja veriseen taisteloon kiirehtii, jos en kättäni ja sydäntäni anna Niilolle. HANNA. Mutta malta: et tarvitse kuin kirjoittaa nimes naimaliittoon, ja isäs on pelastettu. ELMA. Mutta mitä luvannut olen, täytyyhän mun viimein täyttää, jos en häntä tahdo pettää?
Sydämessä suloisessa, armas ystäväisen' kannan minä sinun kuvas kauan kestäväisen; rindas on kuin rakkaus, nimes huulden huvitus. Minun majan ombi tuolla tosin matalainen, mutta sydämen' on täällä varsin sulavainen; mesi-marjat kasvavat majan luona makeat. Koivistokin siellä kaunis ombi kasvavainen, jossa ilo aldis meille ain' on ihanainen; onnen vesat venyvät lumessakin leveät.»
Päivän Sana
Muut Etsivät