Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Topias veti taskustaan paperin heti kuin tuli sisään, avasi sen Simon eteen pöydälle ja käski: "Kirjoita nimes alle." Simo luki kirjoituksen ja katsoi sitte ulos pimeyteen. Paperiin oli kirjoitettu, suurisummaista hyvitystä vastaan, avioeron myönnytys Johannalle. Muutama kynänveto ja hän on vapaa, muutama kynänveto vaan ja hän on viisi kertaa rikkaampi entistä! "Kirjoitatko?" "Kirjoitan."
Ja minä julistin heille sinun nimes, ja vielä julistan; että se rakkaus, jolla sinä minua rakastit, heissä olisi, ja minä myös heissä.» Kaikki elämän vaikuttimet nyt kääntyvät minussa, kun minä ymmärrän, että minun on rakastaminen ihmisiä niinkuin Isä minua rakastaa. Minä koetan ottaa Isän tahdon omaksi tahdokseni.
Maa ja taivas! Muistanko oikein? Niin hän riippui kiinni Isässäni, kuin kiihtynyt vain himo Ois nautinnostaan. Ja sentään, kuukaus vain! Mut pois se aatos! Heikkous, vaimo, nimes! Vain lyhyt kuukaus; rikki viel' ei kengät, Joill' isä-raukan ruumista hän saattoi, Nioben lailla itkein; hän, niin hän, Voi suas! elukkakin järjetön Ois surrut kauemmin, setäni vaimo.
Koska Juoseppi oli hetken leikitellyt tovereittensa kanssa, kysyi heiltä yksi varsin yhtäkkiä: "Tiedätkös mikä sinun nimes nyt on?" "Juoseppi Pentinpoika, niinkuin tavallisesti!!" "Ei, Juoseppi lumessa sinä nyt olet, ja senpä nimen suitatki saada kantaa!"
SALADIN. Nathanko nimes on? NATHAN. Niin. SALADIN. Viisas Nathan? NATHAN. Ei. SALADIN. Onhan kansan suussa kuitenkin. NATHAN. Niin, kansan ehkä! SALADIN. Et kai halveksien mun luule kansan ääntä kuuntelevan? Jo kauan toivoin tutustua mieheen, se jota viisaaks sanoo. NATHAN. Vaan jos on se pilkkanimi vain? Jos kansa katsoo vain älykästä viisaaks? ja jos on älykäs vain, ken etuns' oikein hoitaa?
Toinen vanhempi, paksu herra, aukasi kukkaronsa ja heitti pienen hopearahan lasten eteen tielle. "NO, sinun eteesi se putosi ja sinulle hän sen heittikin", sanoi Elsa pojalle, "Kyllä se kuuluu, ei minulle eikä sinulle, vaan molemmille", arveli poika. "Mikä sinun nimes on?" sanoi Elsa. "Minun nimeni on Matti."
Ja Suomen kansa havahtuin Nuo laulut kummat kuuli, Ja sydän sykki innostuin, Jonk' kuolleheks jo luuli. Nyt ikivanhat nietokset Jo sulas laulun valta: Käy esiin hengen aartehet Taas talvipeiton alta. Ja kansa, tuntein itsensä, Nyt hehkuu taisteloihin; Mut kiitoksensa, lempensä Se kiintää laulajoihin. Se parhaimpainsa parvehen Sun nimes aina sulkee, Ja laulus, laulu sydämen, Sydämiin aina kulkee.
Noin nimes yllyttäin Menelaos Antilokholle: "Antilokhos, sua nuorempaa ei täss' ole toista, ei sua nopsempaa, ei uljaampaa ole taistoon; entä jos karkaat päin, tapat iliolaisia jonkun!"
Herransiunauksen perästä hän saneli: "Tee niin, että minä saan sen kortteerin; en minä pyydä paljon, tee nyt niin, minä uskon että sinä teet, kun minä pyydän, tee niin, tee niin, rakas, rakas, Isä meidän, joka olet taivaissa, pyhitetty olkoon sinun nimes, lähestyköön sinun valtakuntas, anna meille ei: tapahtukoon sinun tahtos niin maassa kuin taivaissa, anna meille meidän jokapäiväiväinen leipämme, niinkuin mekin meidän velvollisillemme "
Sai ilta jo, taistelon keskeyttäin, Schwerin tuli taas: oli kestänyt hento, kuin kestää päin rajumerta paas; tuli leikistään, tykit leiriin toi, ja hänt' urhot harmajapäät ihannoi, hänet Drufva sylihin sulki, ja huikea hurraa soi. Nuor' urho! Noin nimes loistettaan jo varhain loi. Tie viittasi toivohon kirkkaimpaan, mitä nähdä voi! Mut ah, pian päättyvä tie oli tää!
Päivän Sana
Muut Etsivät