United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Viattomuuden kuva kummoinen! Siveä on hän sekä suloinen! AINA. Mik' onpi nimes? LAURI. Lauri! AINA. Lauri vai! Se kaunis on!... LAURI. Ja sun? AINA. On Aina; kai Se ei niin kaunis ole, niinkuin kuulet. LAURI. On oikein ihanainen! AINA. Niinkös luulet? No sepä vallan lysti oli vasta! LAURI. Suo anteeks', että estän haastamasta.
Likistää Mun anna sua vanhaan rintahani! WILHELM. Tunteeni hyvät, hellät on, kuin sinun, Mut kyyneleit' ei luonto mulle suonut. ERLAND. Mik' on sun nimes, Leonoran poika? WILHELM. On Wilhelm, teidän kielellä Vildhjalmur. ERLAND. Ja mikä enkel' johti sinut luoksen'? WILHELM. Oi, herra, hyvä enkeli, ma luulen.
Niinpä akhaijien luo sopavälkkyjen käy heti, heidät suullasi maltuta nyt joka mies sulavalla; äl' anna laivoja lainehikolle sa kaarevakeuloja työntää." Noin nimes.
Herra Niilo Sua ankarasti lempii, jumaloitsee; Hän sydämmensä tunteet polttavat Sua kohtaan isällesi ilmoitti, Ja silmänsä kuin kaksi tulta leimus. Suo sydämmes ja onnes hänen huomaans Ja naimakontrahtihin nimes piirrä, Niin pelastettu ompi isäs vanha; Niin, kohta, paikalla, Kun nimes liittokirjassa vaan löytyy. ELMA. Mun isäni, Mä häntä koskaan lempiä en taida. MAUNO. Miks' et?
"Ei hän minun tyttäreni ole, eikä minussa olisi ollutkaan sellaisen tyttären kasvattajaa." "Kuinka niin?" "Hän on jumalisen lesken tytär ja on nyt uskovainen niinkuin äitivainajansakin." "Mikä sinun nimes on?" "Nimeni on Elsa Särkkä." "Ja missä ovat vanhempasi asuneet?" "Munkkiniemessä." "Onko isäsi palvellut Munkkiniemessä?" "Kyllä hän kuuluu palvelleen." "Ja eikö se ollut suuri juomari?"
Lintu siin' ei hievahdakaan; vaikka tunsin tuskan vakaan, niin tuo arvokkuus ja pöyhkeys sai mun ääneen nauramaan: »Kävit mustatakkein pukuun, mut et pääse pyhäin lukuun; vanha korppi, hornan sukuun kyllä kuulut öisen maan! Saisko nimes ehkä tietää, julma aave öisen maan?» Korppi huus: »Ei milloinkaan.»
Tyttö tulikin samassa ulos, seisoi vähän aikaa katsomassa Heikin keinumista, tuli sitten lähemmäksi ja sanoi: "Annas minunkin kiikkua!" Heikki tahtoi astua alas, mutta tyttö ennätti jo nousta ylös. He kiikkuivat niin kovasti, että varmaan olisivat vanhemmat ihmiset kieltäneet. Ensin väsyi Heikki, joka oli keinuttanut; kun toinenkin väsyi, he lopettivat. Silloin tyttö sanoi: Mikä sinun nimes on?
«Mitä?« kysyi hän. «Sinun nimesi«, kertoi äiti. «Nimesi«, sanoi poika. «No, lue nyt kaikki! Isä meidän, joka olet taivaissa. Pyhitetty olkoon sinun nimes«. Ja äiti pani kiini kirjan. Vaan poika katseli niin tarkasti ahventa, ettei hän kuullut mitään. Kun äiti siis pani kirjan kiini, luuli hän pääsevänsä ja lähti ilolla juoksemaan ahvenen luo. «Onko poika villissä!« huusi äiti.
Ottavat kiinni ja vievät milloin tuomarien, milloin pappien eteen, milloin kirjanoppineiden, milloin fariseusten; kerran istuttivat hulluinhuoneessakin. Mutta eivät vaan voi minulle mitään, sillä minä olen vapaa. »Mikäs sinun nimes on?» Luulevat että minä omistan jonkun nimen. Mutta enhän minä tunnusta mitään nimeä.
No, mikäs tässä muu auttaa sitten. Antakaahan tänne, niin koetan, muistaisinko vielä, kuinka noita koukeroita piirustellaan. Mitäs sitä kirjoitetaan? POSTINHOITAJA. Kirjoita nimes tähän lappuun täss' on kynä. POSTINHOITAJA. Näytäppäs tänne! Mitä sinä sinne oikeastaan kirjoitat? VAIMO. Nimeni, niinkuin herra postimestari POSTINHOITAJA. Onko nimesi Maria myöskin? VAIMO. Onhan se.