United States or Benin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Maan viel' uskoi mainioksi, Tuonen tuumat joutaviksi Tuonta uudesta olosta, Ihanammasta ilosta, Nurkumiellä pois nukahti, Kaihomielellä katosi ! On kuilun partaalla lapsi, Vaan enkeli varjelee. Yks' askel, ja hän jo vaipuis, Vaan enkeli varjelee! On kuilun partaalla nuori, Vaan kuka varjelee? Yks' askel, ja hän jo sortuis, Vaan kuka varjelee? On kuilun partaalla miesi, Vaan itsekö varjelee?
Mutta silloin aukenis taivas ja oikeuden enkeli ilmestyisi kaikelle kansalle, kysyen korkealla äänellä: »mitä komsarjus tahtoo», mutta häneltä kysyisi komsarjus takaisin korkealla, huutavalla äänellä: »onko kannustettu miesi viaton vai syyllinen?» Nytpä kirkastettu enkeli antaisi vastauksen, jonka oikeutta ei kenenkään tarvitsis epäillä ja jonka mukaan tulisi miestä joko päästää Herran huomaan tai sukia oikein aika lailla.
Tuulosena tultuansa Ukon luoksi koivun äärehen, Kyselee hän kyynelsilmin, Huokaellen kurja haikeast: »Sano, miesi, metsän ukko, Anna mulle armas vastaus: Näitkö karjaa kadonetta, Helmikeä, kellolehmääni, Kyytöäni, Koivoani, Kultahista karjaa kotoni?
«Vaan ei kuole kuitenkana, Eikä vaivu vainajihin, Niin vain on, kuin konsa miesi Vaipui valhekuolemahan: Se kun aian oltuansa Heräjävi hurmiosta, Ihmiset imehtelevät, Kummat kuuluvi hänestä». «Minustakin moinen viesti Vielä hälle vierähtävi, Kuta lapset kuullessansa Imijätkin ihmehtivät, Silloinpa särähtänevi Sielu armahan emoni, Kunpa ei pakahtuneisi Syän suuresta ilosta.»
Ota hän sun kullaksesi, jalo miesi, Mutta maalaa tuohon seinään yksi kuva, Kesä-illan kukkasniitulle sä maalaa Eräs impi aatoksissaan, jonka muoto, Juhlallinen, kunnioitustamme vaatii, Mutta jonka silmän lempee riutumus Lausuu, että viimein toki perintömme Onpi ilon ilta rauhan satamassa.
Sieppas saksensa samassa, Kettunen keritsimensä, Laski kankahan kaheksi, Pilkkui pieniksi paloiksi. Viikon neuloi toista puolta, Pyhän tullessa pikemmin, Ison juhlan joutuessa. Väki kirkkoon kiiruhtaapi; Kettunen keveä miesi Puki päälle parahat vaatteet, Silkkiset sukan sitehet, Sataraksit saappahilla, Valkea kaluna vyöllä, Silkkitupsuset sivulla, Kammartuuki kaulahuivi.
Sun uskos se juuri on totuutes. Usko poikani unehes!» Miten mielelläin, niin mielelläin hänen luoksensa jäänyt oisin luo Tuonen virtojen viileäin, mut kohtalot päätti toisin. Vielä viimeisen kerran viittasi hän kuin hän vain viitata tiesi. Taas seisoin ma rannalla elämän, mut nyt olin toinen miesi. Nyt tulkaa te murheet ja vastukset, niin saatte te vasten suuta!
Niinpä lieto Lemminkäinen eleä nutustelevi koko kolmisen keseä saaren suurissa kylissä; ihastutti saaren immet, kaikki lesketki lepytti. Jäi yksi lepyttämättä, yksi vanha impi rukka. Se on päässä pitkän niemen, kymmenennessä kylässä. Jo oli matka mielessänsä lähteä omille maille. Tuli vanha impi rukka, itse noin sanoiksi virkki: "Kauko rukka, miesi kaunis!
Hämmästyi kyläinen kansa: "Mittyinen tämä on miesi, saa sokea näkönsä, kuuro täällä kuulonsa takaisin?" Herramme Vapahtajamme kirkasti ruhat ja rammat, paidat valkeat valitsi: "Ruumis Hengen temppeliksi, Henki taivahan taloksi!" Kuiski toinen toisellensa: "Mittyinen tämä on templi, kiuas on kirkoksi nokinen, peräpenkki alttariksi?"
Kadulta röyhkeänä, hurjapäänä Me tappelusta hänet kouristimme. VIOLA. Mun pelasti hän, miekallaan mua puolsi. Tok' äsken oli puheensa niin kummaa, Ett' ihan luulen, ett' on miesi hullu. HERTTUA. Sa kuulu merirosvo, laivasissi, Mik' uhka toi sun niiden armon alle, Jotk' olet tyyrihillä verityöllä Vihollisikses saanut? ANTONIO. Jalo herra, Nuo nimet sallikaa mun heittää pois.