Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Hyvin muistossa pidettävä sananlasku kumppaleja valitessa. Kun on peukaloi urosta, se on naista naukiampi. Niinpä kyllä ei taidakaan moni tyttö naidessa paljon lukua pitää, mimmoisen saapi, kun vaan saapikin miehen. Kun on usma uunna vuonna, silloin halla Heinäkuussa, talvi keskellä keseä. Niin sanotaan, vaan muuten ei aina ole ilmanmerkkeihin ja vanhoin sanoihin luottamista.
Kivi on mulla kirkkonani, Pajupehko pappinani, Lahokanto laulajana, Käki muina lukkarina. Kuku kultainen käkönen, Kuku kulta kielellinen, Hoila'a hopiarinta, Tinarinta riuskuttele Käynkö viikonki vilussa, Kauan karjan paimenessa, Astunko ahoja kauan, Viikon soien vierukoita Kesosenko, kaksosenko, Viitosenko, kuutosenko, Vaiko kymmenen keseä, Tahi ei täytehen tätänä. Lepo, lepo, lehmän.
Kesti toivovi keseä, Tuota toivoi Kestin laiva, Kestin laiva, Kestin lapset, Kestin entinen emäntä; Muut kaikki keseä toivoi, Yksi pelkäsi petäjä, Kuorensa kolottavaksi, Varaeli vastakoivu Oksansa otettavaksi. Kesti vuotteli keseä.
Tuossa tuon sanoiksi virkki, itse lausui, noin nimesi: "Kuku, kultainen käkönen, hope'inen, hoilattele, tinarinta, riukuttele, Saksan mansikka, sanele, käynkö viikon villapäänä, kauan karjanpaimenena näillä aavoilla ahoilla, leve'illä lehtomailla! Kesosenko, kaksosenko, viitosenko, kuutosenko, vainko kymmenen keseä tahi ei täytehen tätänä?" Marjatta, korea kuopus, viikon viipyi paimenessa.
Niinpä lieto Lemminkäinen eleä nutustelevi koko kolmisen keseä saaren suurissa kylissä; ihastutti saaren immet, kaikki lesketki lepytti. Jäi yksi lepyttämättä, yksi vanha impi rukka. Se on päässä pitkän niemen, kymmenennessä kylässä. Jo oli matka mielessänsä lähteä omille maille. Tuli vanha impi rukka, itse noin sanoiksi virkki: "Kauko rukka, miesi kaunis!
Inkeri ihana neito Varasi vakuhun naia, Lalmanti iso ritari Antoi kättä kätkyelle, Isoin kimpuin kihlaeli, Suurin sormuksin lunasti. »Kokotteles vuotta viisi, Vuotta viisi, vuotta kuusi, Sekä seitsemän kevättä, Kanssa kahdeksan keseä, Ynnä syksyä yheksän, Talvikausi kymmenettä; Kun sa kuulet kuolleheni, Kaiketi katoneheni, Ottaos uros parempi, Elkösä pahempatani, Elkösä parempatani, Ota muutoin muotohittes!»
Vaka vanha Väinämöinen kulki äitinsä kohussa kolmekymmentä keseä, yhen verran talviaki, noilla vienoilla vesillä, utuisilla lainehilla. Arvelee, ajattelevi, miten olla, kuin eleä pimeässä piilossansa, asunnossa ahtahassa, kuss' ei konsa kuuta nähnyt eikä päiveä havainnut.
Päivän Sana
Muut Etsivät