Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. kesäkuuta 2025
Hän riensi takaisin muille maille ja sanotaan saaneen surmansa kaukana itäisellä maalla, toisella puolen Arapian korpea. Mutta aina sadan vuoden perästä Juhannus-yönä Lalmanti ritari tulee tänne valkoisen ratsun selässä; hän rientää Inkerin kalliolle, ja sinne Inkerikin nousee Torisevasta Vellamon neitona.
"Mitäs se oli sitten?" "Tuolla puolen vuoren, sanovat, oli ennen vanhaan suuri kartano elikkä linna semmoinen, jossa suuri ritari asui, ja hänellä oli tytär, Inkeri nimeltään, niin kaunis, niin kaunis, ettei missään ollut niin kaunista. Sulhanen oli hänellä, nuori Lalmanti ritari, josta hän oli pitänyt jo pienestä saakka.
Lalmanti, iso ritari, Varosi vakahan neion, Piennä piian pestaeli, Inkerin, ihanan immen; Antoi kättä kätkyessä, Kapalossa kaupan laati, Isoin kihlain kihlaeli, Suurin sormuksin lunasti.
Eerikki, vähä ritari, Valekirjat kannatteli, Valekirjat kiiruhusti, Saatteli valesanomat: "Lalmanti on soassa voittu, Pantu maahan paineluissa." Kenpä neien naittajaksi, Itkettäjäksi ihanan? Suku suuri naittajaksi, Itkettäjäksi ihanan; Itketti ihalat silmät, Vetytti punaiset posket. Väen kihlat kannettihin, Väen sormus vaihettihin, Väen ois vihille viety.
Sillä välin tuli heidän taloonsa ruma Eerikki ritari ja kosi Inkeriä; mutta kun ei häntä saanut, niin kirjoitti hän valheellisen kirjeen semmoisen, jossa sanottiin, että Lalmanti muka oli kaatunut sodassa. Kun nyt ensimmäinen sulhanen oli kuollut, niin pakoitettiin Inkeri menemään Eerikki ritarille.
Olis häätkin tulleet kohta, mutta syttyi suuri sota Saksanmaalla ja sinne täytyi Lalmantinkin lähteä kuninkaan kanssa; sillä kuningas sanoi, että kaikkien ritarien pitää lähteä sotimaan uskon edestä Turkkilaisia ja murjaaneja vastaan. Tuolla kalliolla he sitten istuivat yhdessä viimeisen illan ja lupasivat olla uskollisia toisillensa. Lalmanti läksi ja oli poissa monta vuotta.
"Kutti, kutti, keito Kesti, Sehän oikein olikin, Niin sun kävi, kuin pitiki: Ei ole aina Annin armot, Annin armot, Annin tyynyt, Ei ele Annin pää-alaiset, Eikä Annin kirjavaipat; Anni ei nyt suuta anna, Meren aalto antelevi, Meren on tyrsky tyynynäsi, Meren vaahti vaippanasi, Aalto pää-alaisinasi." Kanteletar III: 34. Lalmanti ja Inkeri.
Vaan jos kuulet kuolleheni, Kaiketi katoneheni, Ottaos toveri toinen, Elkösä pahempatani, Elkösä parempatani, Ota muuten muotohilles!" Lalmanti, iso ritari, Astuvi aluksehensa, Laski laivan lainehille Mennäksensä muille maille, Suurille sotakeoille, Miesten tappotanterille.
"Ja sitten nousi järven pintaan suunnaton joukko pieniä Vellamoisia, jotka ulpukoista portaat laittoivat semmoiset aina kallioille saakka ja saattoivat Inkerin alas. "Silloin oli Juhannus-yö. "Eipä aikaakaan, niin palasi Lalmanti ritari Saksanmaalta ja kuultuaan morsiamensa hukkuneen ja saatuaan tietää Eerikki ritarin viekkauden, vaati hän Eerikin miekkasille ja tappoi hänet.
Inkerin sulhot. Inkeri ihana neito, Varasi vakuun naia, Lalmanti iso ritari Antoi kättä kätkyelle, Isoin kimpuin kihlaeli, Suurin sormuksin lunasti.
Päivän Sana
Muut Etsivät