United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jo eikö koita päivä, katvehesta kun lauluni saa poveen synnyinmaan, kun tuntehesi tulkituksi näät sä, mun oma kansani, sa kallehin? Vai viimeisnäkö tiedottomaks jäät sä, siit' että itseäs ma tulkitsin? Se hetki vihdoin koittava on milloin, kun, lauluni, sa yöstä ylenet?
Sinne kukin vuorossaan kantaa taikinansa ja viljansa. Ja kuin niin muodoin ei uuni saa koskaan jäähtyä, saapi se vähemmällä puiden polttamisella tarpeellisen kuumuutensa. Se, mä sanon, on oikeen katsoa talouttansa ja säästää! Miksi emme taida mekin sitä? Miksi emme jo aikaa ole näin tehneet? Vastaus: Sentähden että me olemme kaikkeen hyvään taikka liian hitaat elikkä nerottomat.
SALADIN. Frankkikaan ei ollut hän? Ei mistään länsimailta? NATHAN. Ei ollut, ei! sen tunnusti hän kyllä. Mieluimmin Persian hän kieltä puhui... SALADIN. Ah, Persian? Mit' enää pyydänkään? Hän on se! oli! NATHAN. Kuka? SALADIN. Veljeni! Niin, aivan varmaan! Rakas Assadini! Niin, varmasti! NATHAN. Kosk' arvelet sit' itse, niin vakuutus täst' ota kirjasta! Ah, käsialansa ma tunnen jälleen!
Terävin, korkein hartioin hän kantoi syntistä, kahareisin istuvata, min pohkeisiin hän oli kiinni käynyt. Hän sillaltamme huus: »Te kynsipirut, kas, tässä Luccan raatimies on muudan! Hän alas painakaa! Ma muita palaan hakemahan, maa siell' on täysi heitä: Bonturo ei, muut kaikk' on orjat rahan, saa raha siellä valkoiseksi mustan.»
Vaha templissä suitsuu, huilut soi, on vallassa uskonkaavat, ja juutalaiset kääntyy, oi, pyhän tähden merkiksi saavat. Ei kumouskiihkoa. Mantschutkin näin kiljuu: huoli emme me perustuslakia, pyövelin ja pamppua tarvitsemme. Askeetit joskin kielteli pois viiniryypyn maukkaan, en tottele, valtakuntani mä onneks' juoda naukkaan. Taas ryyppy kurkkuun kulahdas, oot makeaa kuin manna.
Ken täällä horjuis vanhuuttaan! Ei, nuorna kuolla eestä maan ja kunnian ja kuninkaan, sep' oisi ihanaa! Ma köyhä olen orpo nyt, syön leipää vierahan, ma turvan, kodin kadotin kanss' isä vainajan; vaan vaikertaako huolisin! Korkeemmaks aina kasvaakin, ma kelpo poika sankarin en joudu hukkahan. Kun viisitoista vuotta vaan ma kerran täyttää saan, samaanpa käyn mä taisteluun ja nälkään, kuolemaan.
Olkaamme hyväks esimerkiks itse, Kuink' ilollakin tulee raja olla. CASSIO. Jagolla on jo käsky mitä tehdä; Mut kuitenkin ma tahdon omin silmin Tarkastaa kaikki. OTHELLO. Kelpo mies on Jago. Hyv' yötä, Michael; huomenn', ani varhain Sua puhutella tahdon. Hyv' yötä! CASSIO. Terve, Jago! Meillä on vahdinpito nyt. JAGO. Ei ihan vielä, luutnantti; kello ei ole vielä kymmentä.
"Sehän siinä onkin näen mä". "Noilla suurilla luonnollisilla silmillänsä hän ei näe muuta kuin itsessään oikeaa ja lähimäisessään väärää, vaikka kuinkakin hänen omat työnsä olisivat vääriä ja pahoja.
Ja nyt laulettiin yölaulua ja Amrei lauloi taampaa joukkoon hänkin: Nyt hyvää yötä kultaseni vain! Kun kaikki nukkuu maassa Oon yksin valvomassa Oon surussain. Nyt hyvää yötä kultaseni vaan! Sä onnen unta nauti, Pois menköön murhetauti; Koht' tänne saan. Ja tultuain sun luokses rientelen Ja sitten riemuitsemme Ja sitten suutelemme, Mun ainosen'. Mun oman' oot, ma olen omasi!
»Sukeltaissamme peltoon, ennätit luo, Kuni muut sinä myös sukelsit, Ja kun taas näkyviin tuli urhoni nuo, Eturinnassa ryntäilit.» »Kylän päälle kun käytihin hyökkäämään, Ja ma silmäsin sinnepäin, Etumaisena nuttusi reiäkkään Taas patterin harjalla näin.» »Sepä miehen työ, koe semmoinen Pian kunnian, mainehen tuo. Puhu julki nyt vaan, poik' urhoinen, Nimes ensin kuulua suo.»