United States or Micronesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lemmellä meri lempesi palkitsee, jos kaikkesi sille kannat, jos onnesi sille uskot. Eikä koskaan luovu meri omastaan, jonka sydämen se kerran on sitonut. Oi mereni, mereni, maireheni, kuinka aina sinua kaipaan, sinä yksinäisen ystävä, sinä lemmettömän lohduttaja! En löydä lepoa lehdoissa, ei katoa metsissä mieleni kaiho.
Mua miehet ei tunne, tylymielin he vierovat mua, pahat naiset mun vyöttävät vieden kunne ma itse en tahdo. Oi tule, ma pelkään.... Sun lempesi yksin on hyvä, ijät kestävä, syventyvä. Oi tule, mua kuolema vaanii, oi äiti, mun syömmeni kärsii.... Minut helmaasi sulje kuin ennen lasna! Ujo, hiljainen lapsi ma olin, sen muistat, en leikkinyt paljon.
Minua kiellettiin tosin sitä ilmaisemasta, mutta on periaatteitani vastaan olla toisen rakkauden aarteita vartioiva lohikäärme. Mene vain sinne, sieltä hänet lempesi löydät. Lauri oli punastunut ja joutunut hiukan hämilleen. Tuosta menee tie saaren toiseen päähän. Katsos, minä en ole mikään lohikäärme, ja saa Pyhä Yrjänä kernaasti ottaa Andromedansa, mistä löytää.
Kuinka uskallat mainita Jumalan nimeä niin pienen ja matalan seikan kuin kurjan lempesi yhteydessä? Etkö luule Häntä siten herjaavasi? Varo itseäsi! Minun lempeni ei ole pieni eikä matala. Tunnenhan itse sen kautta juuri nousevani jumaliin. Suuret sanat eivät suuta halkaise. Mutta millä todistat sanasi? Tuntoni todistuksella, joka sanoo, että tulen päivä päivältä paremmaksi ihmiseksi.
Saulus tempasi hänen toisen kalvoimensa, puristi sitä, kumartui eteenpäin ja katsoi ankarasti ja tutkivasti hänen silmiinsä. "Ei, Saulus, ei", kuiskasi Mirjam vielä arempana, "et saa suuttua ... minä en voinut muuta ... vaikkapa uhraisin sinun lempesi..." Viimeiset sanat tukehtuivat vapisevaan huokaukseen, ja hän kätki uudelleen kasvot käsiinsä. Saulus veti kiivaasti pois hänen kätensä.
Toki pelkäänpä nyt, ettei millonkaan ollut lempesi täällä kohonnut ylemmäksi maamme piiriä. ANIAN. Eikö ollut hän? Sinä loukkaat uskollista lempeä, jonka siivet syleilevät ijankaikkisuutta! Margareta! Ijäisyyteen pyrkivät siis meidän molempain lemmet. Kuitenkin, nyt avara juopa on laskettu heidän välillensä niin täällä kuin siellä, elles sinä kuolemalla kuole.
Mut' onness' uudessa halvaksi Hänestä käynyt on äiti; Hän saadun lemmen jo unhoitti, Ja yksin kantajan heitti. Se äiti köyhä ja kurja on, Oi Suomen laps', isänmaasi. Kuink' olla hälle, sä armoton, Voit kylmä kuin talvinen paasi? Jo palaa jälleen sun äitis luo, Hänt' ota hellähän hoimaas! Taas hälle lempesi täysi suo! Hän itkien kaipaavi voimaas.
Niinkuni kukkasvars, täys umppuja, puhkeamallaan, Suomen on kirjallisuus, Sunkin hoitelemas. Kukkien hoitajatar! Ota tääkin lempesi huomaan: Kohta se kastamanas työntyvi tuoksuamaan! Inhuuden ihantelijalle.
Vaimolleni. Minä kiittelen onnean' aimoa, Joka suuntasi lempeni Sinuun, Ja ma kiitän Luojoa taivahan, Ja ma Sulleki kannan kiitostan', Kuin kiintyi lempesi minuun: Sinä vartia mieleni puhtauden, Sinä ensi ja ainoo armahuen', Sua kiitän!
Mua lemmit sä, Annette, sen minä nään, Elä peittele turhia multa Etelättäret kaikki ne lemmessään Ovat pelkkää tunnetta, tulta Kai yhtehen luonto lie aikonut meitä, Elä lempesi liekkiä, armaani, peitä! Kas tuommoinen tyttö on mieleeni mun, Jok' on intoa, tunnetta, tulta!