Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. heinäkuuta 2025
Taistoni kestä ja näin, kuin mä, Katsele mailmaa kohti. Myrsky jos pilviä kokoon laas, Leikki huimalta näyttää; Vesiin päivä jo paistaa taas, Pursi parhaansa täyttää. Pilvessä tie, tahi väikkyvä vuo, Matkalla myös moni tapaus, Eessä tummina aavat nuo: Mailma elämä vapaus. Hääaamu. Tuoll' lämmin auer leijuu Päin kukkalavaa, Ja helmiaarteitansa Jo kukat avaa.
Viel' ei kuulu armahaista, Viestin-äänt' ei minkäänlaista, Että kulta tänne keijuu, Hellän immen korviin saa, Metsää kohden kaiken illan Silmäilee hän riutumillaan; Varjot vainen siellä leijuu, Jälleen karkoaa.
Käy vaahtipäät sivu myllyn, Sirohelmiä rattaani luo; Mut työhön äkkiä kyllyn, Ei kannata vaivaa tuo. Mua kumma kaiho johtaa Pois tuonne, miss' immen nään, Miss' usvat ylhäällä hohtaa Vesikaarena väikkeessään. Mut taivaankaaren lailla, Mi väisti, kun eistyä koin, Hän leijuu likimailla Ja aina on loitolla noin.
Uskokaa minua, Albert Kron leijuu valoisemmissa avaruuksissa kuin Julia Palm, sillä vanhempainsa varjot tummentavat viimemainitun elonpäivät. Eikö vieläkään ole saapunut mitään tietoja hänestä! Missä hän on? Mikä turvapaikka lieneekään hänelle avautunut, ja ennen kaikkea onko hänen sydämensä avautunut vastaanottamaan parempia ja jalompia tunteita kuin tähän saakka?
Hänen maailmankuvastaan päättäen, joka kantaa merkkiä voimakkaista älyllisistä harrastuksista, luulisi hänen tahtovan olla »realisti» kaunokirjallisessa kuvauksessaan, mutta sitäpä hän ei tahdokaan. Hän ikäänkuin ei tahdo astua kuvaamiensa sielujen taikapiirin ulkopuolelle, ja katsella heitä ulkokohtaisesti, erittelevästi, vaan leijuu ja liitelee kaiken aikaa näissä sisäisissä maailmoissa.
KAIKKI. Häijy on kaunis ja kaunis on häijy; Sumussa ja pilvissä noidat ne leijuu. Toinen kohtaus. Leiri Foresin lähellä. Duncan kuningas, Malcolm, Donalbain, Lenox ja seuralaisia tulee. DUNCAN. Ken tuossa verissään? On näkö hällä, Kuin kapinasta uuden uutukaista Hän tietäisi. MALCOLM. Se sama mies on, joka Soturin oivan, karskin lailla iski Mun kahleist' irti. Terve, urho veikko!
Sitte piti Gerdan soittaa, ja Vihtori lauloi laulut "Vanha mummo" ja "Tuoll' leijuu lummekukka" niin kauniisti, että melkein täytyi heltyä itkemään. Runollisen puolen perästä tuli sitte proosallinen komean ja runsaan illallisen muodossa, johon kuului uusia perunoita, kananpojan paistia ja kermajäätelöä.
Käki kukkuu kultarinta Vaaran vehmaan viertehellä, Kukkuu huolet, kukkuu riemut, Kukkuu haikeat halunsa; Taikka lehdon liepehellä Raksuttaapi laulurastas Kuusen kukkean nenässä; Joen suussa jouhisorsa, Tavi rannan ruohikossa Soittelevi soitintansa Kilvan joutsenen keralla, Joka seljän ulapalla Leijuu ulpulumpeen lailla, Kilvan angen allin kanssa, Joka surkunuotillansa Sekin luonnon kieltä soittaa.
Mutta se mikä näihin eksaktisen tieteen rakennuksiin lopulta jää pysyvänä aineksena jäljelle, se on vain murto-osa kaikesta siitä, mikä tutkimuksen työpajoissa on synnytetty. Todennettujen, lopullisilta näyttävien totuuksien yläpuolella leijuu ja elää miltei päivästä toiseen muuttuva hypoteesien ja teorioiden monivärinen maailma.
Kuink' ikihenget leijuu ilman-rantaa, Ja toisillensa kulta-sangot antaa Ja auvo-siivin taivahalta Maan päälle liitää: avaralta Soi harmoniian sulo valta! Oi näytelmää! oi pelkkä näytös vaan! Mist', ääretön, sua luonto kiinni saan? Nisiäs miss'? oi elon kaiken lähteet, Joist' imee voimaa taivas, maa, Joit' orpo sydän halajaa Jos vuotais mulle mettänne ees tähteet!
Päivän Sana
Muut Etsivät