United States or Namibia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kyll se kuulost oikee hyvält ja kauniilt, arveli mie, mutt ryökkinät ja patruuna nauroit, jott veet silmiss, hyö ku ol´liit tottumattomat kuulemaa semmosta sirmankall soitettava. »Ku aurinko laskoo, tulloo ilves iloseks», sano Peki-Saska, hänell ol´ ain sanapars varul´l, mutt ne eivät olleet mittää oikeita sanalaskui, mutt ol´liit semmosii omatekosii.
Silmissäs unten vienos vallitkoon, Unelman enkel yksin rintuessa! Lapsen haudalla. Ken lie niin lyhyeks säädellyt, Oi lapsi, ties', ku jättänyt Maan riemut oot ja huolet? Sait nähdä vasta kevättäs, Tok' asui kyynel silmässäs, Sielussas tuskan nuolet. Taas rauhas sulle annettiin, Makeesti, syyväst' uinut niin, Kuin kukka kankahalla, Mi nukkuu lunten alla.
Oi sie, ku ristinpuussa verta vuotain Sait pahantekiälle, katuivaisna Ku rippui rinnallas, sen lupauksen: Viel' tänäpänä paratiisissa Oot kanssani! suo anteeks' kurjalle! Sun armos, Herra, loppumatoin on! Kaikk', kaikki lempes hellä maksaa taitaa! VON ST
Suruiselta ääni kaikaa, Ja sanat piikkiä on ruusuin alla, Vaan syömen riemuittaa se kuitenkin, Ja sielun virkistää, kuin kevätpäivä! Niin elo, lempi mulla soivat myös. Laulaa. Mit' unta mättähällä näit Kes'-yösen hohtehessa, Kun näkkiä sa kuuleen jäit, Ku lauloi virtasessa? Oo vaiti, vaiti! ilmoittaa En tohdi untain sulle. Mit outo ääni ennustaa, Jon kannel kaikui mulle?
Katri tulee huomaamatta sisälle ja kuulee lopun haastelusta. MARIA. Sa esi-isäin kunniata kerskaat, Ja voimaa, jonka syntyessäs voitit, Ja kuntoa, jon veren kanssa sait! Vaan tuo, ku outona ja nimetöinnä Käy kunniaa ja rakkautta voittaan Vaan nerollansa, miehuudellansa, Ku aatelinsa hiellänsä ostaa, Häll' eik' oo siihen valtaa niinkuin noilla, Kut eläkkeenä esi-isäin töistä Sen kantaa saavat?
Uoti tunsi taas lievän kauhistuksen, mutta heilahutti heti kohta voimakkaasti raskasta pahkasauvaansa, sanoessansa: "Tuossa on kamaus, ku kelpaa tuossa toinen ja vielä kolmas, niinpä niin, nyt olet saanut aivotun osas!" Epäellen sentään vielä asiatansa, hyöritti Uoti sauvallansa sutta.
Se oli kylki kyllä lämmin, ku oli vasten vaippojansa; ku oli nuorta neittä vasten, vasten kullaista kuvoa, se oli kylki kylmimässä, oli hyyksi hyytymässä, meren jääksi jäätymässä, kiveksi kovoamassa. Sanoi seppo Ilmarinen: "Ei tämä hyvä minulle! Vienen neien Väinölähän Väinämöiselle varaksi, polviseksi puolisoksi, kainaloiseksi kanaksi." Viepi neien Väinölähän.
Yhe kerr mie tuli ruukille yhten helatorstain, ku alko jo hämärtää. Peki-Saska istu siilo mylly ojall sillakorvall´ ja soittel´ sirmankkaijjaa sitä säveltä, mitä hää ain yksinnää ollessaa ruukka
MEFISTOFELES. No ken? FAUST. Jok' ohi kulki tästä äsken. MEFISTOFELES. Vai tuo? Hän tulee rippi-isän luota, Ku päästi tytön vioistaan. Mä hiivin liki rippituolin. Hän viaton on lapsi vaan, Ripillä käypi syyttä suotta. Hänt' ajatella älä huoli! FAUST. Hän on tok' yli neljätoista vuotta!
Kun tappelusta Lapualla vasta= Päin mainitaan, me myöskin mainitaan, Ja ensin sankari, ku meitä johti. Hurrata Döbelnillemme! KAIKKI. Hurraata!