Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. lokakuuta 2025
Sun vastahas, ku kaikki vallitset, Ku lehdellä, jon tuuli irroittaa, Voit mahtis näyttää, tahtos aikaan panna, Sun vastahas ma nousin uhmaamaan, Ja onnen ohjat johtavani luulin. Mun murtanunna oot!
Kullervo, Kalervon poika, meni nuotan tarvontahan. Itse tuossa tarpoimelta sanan virkkoi, noin nimesi: "Tarvonko olan takoa, panen miehuuen nojassa vai panen asun mukahan, tarvon tarpehen takoa?" Vetäjä sanansa virkki: "Mi on siitä tarpojasta, ku ei tarvo olan takoa, pane miehuuen nojassa!"
Instruct. sing. af ku, om Herr Doctorn ännu har begagnat det, torde hellre böra vara plur. så snart correlation och andra orsaker så fordra.
Poika Vanhaisten, jonk' kultasilmä Ennen muita tää ol', nyt niin kylmä, Muinen ah! niin lämmin sydän missä Viehkuroit nyt yksin kyynelissä? Kirvehes ei metsäss' enää kolku, Kullan kulkematta kun jäi polku, Tuon ku, tauotessas hakkaamasta, Kutsu-äänees vastas pensahasta.
Lähtee ulos vasemmalle. WERNER. Ja iloisna hän kaatuu niinkuin lapsi, Ku leikkilöistä äidin helmaan uupuu. Lähtee ulos oikealle. Yhdestoista Kohtaus.
Taas kevät-aurinkoisna Säteilee mulle silmäsi armas katse, Ja lauhain poskein lämpimä uhkuu jälleen Ruusuja, liljoja myös. Hymyilyt kaikki, tuon ihatarten parven, Ku säikkyin lensi hirviön alta karkuun, Keräilee luokseen, mitkä sun otsas kirkas, Mitkä sun viehkeä suus.
Kun sen taika kansaan koski nukkuneesen, murrettuun, Työhön hehkui kansan henki, elon-työhön, taisteluun. Wäinön äänen Suomi kuuli, tunsi tulen rinnassaan, Tunsi voiman hengessänsä, tunsi tarmon tahdossaan. Mut ei murru mielestänsä, vaikka muuta murtuiskin, Nimi sen, ku laulun löysi, nimi Elias Lönnrotin.
MEFISTOFELES. Tapani kyllä on inkognitoa käyttää, Vaan juhlin mielelläänpä "prenikkaansa" näyttää. En polvinauhaa pitää saa, Mut varsanjalkoain tää kansa arvostaa. Kas simpsukkaa, ku tuolla kompuroi. Hapuilevalla haistillaan Se mun jo tunsi. Eipä luontoaan Tääll' lempo, vaikka kuinka tahtois, peittää voi. Tuleppa nuotioille, käydään joka liesi! Sä sulho oot ja mie oon puhemiesi.
Ja häne naamase se ol´ hyvi ilkijä nähä. Häne partaase ja hiukseesa riippuit yynää pörröllää häne ympärillää ja nii ol´ hää musta ikkää ku mustalaine konsanaa. Ja hää kassel´ tuijjottel´ hiuksii alt ja ol´ hyvä lyhytpuhheine ja äksy käänteissää. U
Hän päivän pitkän laulellen Viel' uupumatoin on. Puun korkehimman latvahan Hän istui; loistoa Tuon aurinkoisen laskevan Hän mielii katsoa. Metsässä synkät alhot on Ja puita taajahan. Siell' ampuja käy armoton, Ku tähtää tarkkahan. Hän vaanii, ryömii, kurkistaa, Hän hiljaa hiipiilee; Korkeinta puuta katsastaa: Eihän se mitään tee? Vaan lintu pieni lauleli Suv'illan ruskossa.
Päivän Sana
Muut Etsivät