United States or Cayman Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sytytä sydämein, sulo lemmen-palo, Ku toivon kasteest' elät kaivaten! Mit' iloa, tyyntä rauhaisuutta, Mi järjestys tääll' henkäilee! Köyhyyden kesken rikkautta! Mik' autuus tyrmäss' sijaitsee! Mä ota vastahan! ah, suvun muinoisen Iloineen, suruineen sun sulki avohelmas! Kuink' usein lapsiparvi riemuten Isän-istuimen tään ympärillä telmas!
Sen, ku vie vahakäden, Käs'haava arvettuu; Ken vahajalan uhraa, Sen jalka parantuu. Joka Kevlaariss' oli rampa, Nyt nuoralla tanssailee, Ja moni sormisairas Jo viulua soittelee. Vaan vahakynttilästä Tek' äiti sydämen: "Tää Neitsyelle anna, Hän murtaa murenen."
»Ka en mie varasta, eikä taattonkaa varasta, mut ihte myö otetaah, ku kohal satutaah. No saanko?» »Saat.» »Saanko? Koetas vannoa.» Kaapon silmät säkenöivät innosta ja kalpeat, likaiset posket punoittivat. Miehet katselivat erinomaisesti huvitettuina häntä. Esa vannoi. »Mutta etkö lyökään sitten minua?» Poika jo puki luudanvartta kalajokiseksi. »En, en, mutta sun pitää se varastaa.»
Olisihan niitä ollut Riion Pekalla kauppalankoja paljonkin, mutta kun ne noin turhanpäiten häntä ahdistelivat, niin pisti hänen päähänsä tehdä pieni kepponen. »Eihän miulla ouolla miehellä ole teällä muita kuin yks ainoa mies, ku milma tuntee, voan enhän mie tiejä, miten heän teille kelvannoo?» »Kuka se olisi, voithan sanoa edes sen, niin katsotaan sitten, mitä voidaan tehdä.» »Ka, käihän tuo meillä mennä kesänä kupernyöri, tuntenetteko hänet, mutta varmaan hän minut tuntee.»
Mut patruuna ja ryökkinät nauroit yhä enemmä, ku näkkiit, jott Saska ol´ raivo
Olit yksi, maksoit kaksi Seisot seitsemän sihassa Olitko kuu kotosi päällä Päivyt päällä tanhuvasi. Kun astut jalan tupahan Kynnys eessä kynehtii. Ku astut laavitsalle Niin lauta eessä lainehtii. Se oli ilmutta ijässä Se oli polvutta parasta, Mi ikä isän kotona Polvut mamman polven luona, Kylä ei kuullut kurjuttasi Vanhemmat valeuttasi.
Ukko Pentti oli niin helppo isänsiä, kuin joskus taidettiin toivoa, ja Uoti oli ymmärtäväisen vaimonsa seurassa kadottanut paljon entisestä raakuudestansa, menettämättä sentähden mitään omituisesta väkevyydestänsä. Annalle lausui Uoti useammin kuin kerran: "Katsos, rakas Martina, se on jotakin se, ku kelpaa!"
Niin!... Ah, mua rankaiskaatte! MARIA. Niin, aatelkaatte, herra, rankaistus Täll' enkelille, valkovaatteensa Ku purppurahan kastoi meidän tähden.
A nyt shiult otetah kirjat pois, ku et oshoa niit' hoitaa. Hän kahmasee pöydältä äsken saamani uudet lainakirjat ja lähtee kopista, muristen vielä ovella mennessään "tshuhnasta, joka ei osaa kirjoja pidellä".