Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 16. heinäkuuta 2025
Oikee herrasmiehetkii ol´liit kärkkäitä kuulemaa, ku hää soittel´, ku hää istu ja vinguttel´ pel´värkkijää tuvass ja messäpenkereell.
Vaan sie, jon silmä säihkyvä tähden juoksut Yht' aikaa kuin tomu-hiukeen horrot helmaa; Aurinko, ennenkuin tules piillät, lausu, Missä mun kultani on? Kuninkaan lailla, tieltäsi korkealta Luot kultaa, lapsien ääntä vaan et kuule; Kun tuosta yhtä tietoa kerjään sulta, Kultia tulvana luot! Ken vastaa mulle? leivoko vilkas tuolla, Ku, siivet höllänä, pilvist' äsken laski?
Sulasta armost' työnsä meille myövät Markoista taiturimme nää: He kivistämme limppujansa lyövät, Ja limppunsa he tosin kyllä itse syövät, Mut kivet omiksemme jää. Sieniä ja sekamelskaa. Kun astuin «väntsaliin», taas hauskan parin näin: Hämeestä herrasmies, jok' oli mulle tuttu, Puhuttel' outoa, ku, selin minuun päin, Piteli hinkkiä: siin' oli pieniä Santarmilt' ostetuit' oravisieniä.
Sievin askelin Hän astui rinkiin, lausutellen heitä: »Oi te, ku käytte tanhuellen kanervaiset maat, Te armahimmat siskot, oi mulle kertokaat: Mi metsässä niin raskahasti huokas?»
Merimiehen morsian. Tuuli yltyy riehumaan, Mastot täyttyy purjeillaan, Laiva lähtee kaukoteille, Herra ties kons' ehtii meille! Sie ku lähdet! katsehen Suotko vielä raukallen? Ah, sun voisin nähdä vielä, Ellei itku oisi tiellä. Jospa linnun siivet ois, Lokkina jos lentää vois, Seuraisin sua ilomiellä Tuntemattomalla tiellä!
Niin miekkonen sinä, vankilas Kun murtui! Maan pääll' on vaan sydän autuas Ku turtui. Tääll' ei oo rauhaa, Tääll' aika pauhaa; Vaan tyyntä rauhaa ja unta lauhaa Suo hauta. Henk' autuas, nuku turhuuden Huolilta, Kuin kaste, jonk' yli laaksojen Kylv' ilta; Kunnekka koittaa, Yön päivä voittaa Ja nukkujat herehille soittaa Haudasta.
Siell' luoko laakso tuoksujaan Ja kangas mäntyjään? Ja hän, ku soittaa torvellaan, Siell' liekö ensinkään? Turvatta pilvi kiidättää Ratoksi tuulien Kotoa vailla, ystävää Mit' onpi ihminen? Jos Herra kuulis ääntä maan Ja hädän hoivaa sois, Parempi vuosi tultuaan Paremman leivän tois. Soutaja. Et, poika, soutaa voi, Ell'ei sun laulus soi! Kätespä airoon herpoaa Ken sitte purtta jouduttaa?
Piteä minun pitävi, Piteä piloisen piian, Mi on päätynyt minulle, Ku on käynynnä kätehen; Pitäminen päätynyttä, Saatua syleleminen.
Pian on Sjöblom'in kulkeminen kirjakaupan ohitse. Kirjakaupan mamseli istuu avonaisessa akkunassa ja nähtyään hänet, se tahtoo sanoa hänen haukensa, lyö kätensä yhteen ja huudahtaa: "Siidos!" Ja Sjöblom nostaa lakkiansa ja vastaa kohteliaasti: "Ku afton!"
Eikä neittä ennenkänä ei ole myötynä eloihin; neiti on ilman antaminen Ilmariselle sepolle, ku on sampuen takonut, kirjokannen kalkutellut." Sanoi Pohjolan emäntä: "Ohoh lasta lampahutta! Menet seppo Ilmarille, vaahtiotsalle varaksi, sepon hurstin huuhtojaksi, sepon pään pesettimeksi!"
Päivän Sana
Muut Etsivät