United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Kevät kirkkahin, mitä virkkaisin, jos armahain tulis vastahain? »
näin sieluparven vasemmalta saavan niin vitkaan meitä kohden, että tuskin havaita saattoi heidän liikkumistaan. Ma virkoin Mestarille: »Silmäs nosta, kas, siinä joukko, joka neuvon antaa, jos itsestäs et keksiä voi sitä.» Hän katsoi, kasvoin kirkkahin ja vastas: »He viipyvät, me sinne rientäkäämme! Nyt toivos vahva olkoon, poikaseni.»
Kun rakkaus suur On syntynyt juur, Niin mielestä lempi vanhemmat poistaa, Ja syntymämaa Myös poistua saa, Kun lempivän toivo kirkkaana loistaa. Näin myös kävi mun, Kun kohtasin sun, Sain rintahan liekin tää miten vaivas! En kertoa voi Min tuskan se toi, Vaan toivoni ol' kun kirkkahin taivas.
Ah! ulkon' ompi talvi, niin Sisällä myöskin vaan; Jos kulkis maihin äärimpiin, Sen kohtais ainiaan. Jos lämpenis, maa vihertäis, Ja päiv' ois kirkkahin, Yht' autioksi, kylmäks' jäis Poveni kumminkin. Kevääni oi! en riemuas Saa nähdä uudestaan; Aurinko syömmen, haudastas Et koita milloinkaan. Mun sielun' sun ol', tunteen' sun, Eloni elämäs. Nyt yksin kaipuu viel' on mun, Muut veit sä mennessäs.
Oi, joutuos kirkkahin joulu-yö, oi, syntyös sydämihin, oi, syntyös syömehen jokaiseen, joka tutkivi: mistä? mihin? Oi, syntyös rauha mun rintaani kuin syntyi seimehen lapsi, sinä rauhani nuori ja naurusuu, sinä kukkani kultahapsi.
Hänen sydämensä hypähteli heidän laillaan hurjasta, lapsellisesta ilosta. Yht'äkkiä ne hävisivät. Ne näkyivät kerran vielä hyvin kaukana meren selällä päin, sitten ei niitä huomannut enää, ja muutaman hetkisen tunsi Jeanne ikävääkin niiden katoamisen johdosta. Tuli ilta, tyyni, säteilevä, mitä kirkkahin ja leppoisin. Ei värähdystäkään ilmassa eikä veden pinnalla.
Oo suora, vapaa vaan, Ja, niinkuin kuusi, vankka, Jonk' kotikorpes sankka Luo pilviin nousemaan. Ja silmin kirkkahin Sa katso ihmisiin, Kuin aurink' ilmi kulkee Ja mailmallen on julkee. Ja tosi ollos niin, Ett' Herra katsastella Hetkellä jokaisella Voi sielus syvyyksiin.
Jää nyt hyvästi sinä kirkkahin tähti elämässäni, sydämeni enkeli ja onneni kuolin-enkeli! Tämä ainoa muisto vielä vaan." Hän painoi suudelman Elviran otsalle, katseli häntä sen jälkeen vielä hetkisen syvästi liikutettuna, pyyhki pois kyyneleet, jotka tunkeuivat esiin hänen silmistänsä ja oli menemäisillään huoneesta, kun voimakas käsi äkkiarvaamatta tarttui hänen olkapäähänsä.
Istuessa illoin kahden; pilvi kuun yli kulkee. Barbaarein joukkoon joutunut on Alkibiades, siks sydän hält' on sammunut ja mennyt mieli sees. Hän, Hellaan helmi kirkkahin, syvälle syösty on, syö armoleipää tyrannin laps vapaan auringon. Kyll' itki immet Attikan, kun kumma kuultihin: on sota vienyt sorjimman, pois karkas pontevin.
Kenpä luottaa vois siteihin, jotka ratkee? Ei, paras silloin tuo, kun sokeaksi heittyy: jää näkemättä valovuo, mi sentään yöhön peittyy! Kaikki kirkkahin vain joutuisimmin vaipuu; kaikki suloisin se ihaninnaan haipuu! OI, USEIN H