Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 9. heinäkuuta 2025
»Ystäväni ja veljeni, minä tarjoan sinulle sovintoa», sanoi Miihkali, ojentaen kätensä Eliakselle, joka siihen luottavasti tarttui, ja sill'aikaa sanoi Yrjö: »Tämä hetki tehköön teidät vain varmemmiksi ja lujemmiksi ystäviksi, sillä nyt on päivä, jolloin koetellaan, mikä on lujaa ja mikä ei kestä.»
Kyyneliä vienoin silmin Itkee donna kaihomielin Kutrillen Almansorinsa, Jonka värjyy huulten pielet. Taas hän uinuu seisovansa Nöyrin päin jo vettä tippuin Tuolla doomissa Cordoovan, Kummat äänet korviin rinkuu. Uljaat pylväät, jättiläiset, Vihan vimmoin iestään yrmii; Ei ne enää kestä kuormaa, Ja ne huojuu, ja ne ryskii.
En tahdo saattaa surulliseksi sinua; vaan pitkiä tarkoitan monia vuosia en minä kestä. Hengitys keskeytyy yhä pitemmäksi ja pitemmäksi ajaksi, rinta tuntee kipua.
Isäni on valmis heitä noutamaan ja me lähdemme kolmella hevosella. Yhtenä vilinänä menee koivun vesat ja pajupensaat silmissämme, meidän ajaessa, sillä me ajamme hengen edestä eikä kauan kestä ennen kuin jo olemme Kempeleessä. Kempeleestä lähtee paljo hevosmiehiä kaupunkiin, sillä sana on tullut: Tulkaa avuksi! Me riennämme kaikella kiiruulla kaupunkiin, niin kuin vaan hevoset entää.
Ja vuotan, milloin kellot sois Ja kutsuis juhlaisaan: Jos kelloiss' ois: "nai pois!" "nai pois!" Niin sepän ottaa saan. Mut jos ne soi: "ehei" "hohoo!" Ei kestä rakkaus tää, Se vastaisiss' ei luja oo, Ja seppä silloin jää. Mik' ilo niin, jos rovastiin Sen tiedon viedä vois, Ett' tarkkaan kuulin silmät kiin, Mut kellot soi: "nai pois!" Ja hei, pojat! kerronko lainkaan? Ja hei, pojat, enpä vainkaan!
HANNU. Näen kyll', ett olet uljas poikani Ja samat tunnot reuhtoo rinnassais, Kuin nuoruudessa ennen isäsi. Vaan vesa olet sodan surmatöihin, Jon tuulenpuuska maahan tuivertaa: Et vilua, et nälkää vielä kestä, Et myrskyjä ja tulen tuiskinaa, Viel' aika antaa sulle taisteloita, Kun elämäsi siksi ennättää. ANTTI. Ei kotkaa estä malmisetkaan portit Ei koston tulta meret sammuta!
Samosi salossa ukko, Tieto, tuolta tietämähän: "Taitanet polun talohon, ei jaksa enempi jalka?" Ukko vastahan urahti: "Kun ei kestä, katketkohon!" Herramme Vapahtajamme tuli suurehen tupahan, anoi jo kamanan alta: "Saisiko sijoa yöksi?" Virui akka vuotehella, tuop' on vastahan tuhahti: "Painu tielle, mieronkierto!"
Niin suloinen jo nautteen kuvituskin, Ett' aistit hurmaa. Kuinka käy, kun lemmen Ihanaa jumaljuomaa kerran maistaa Janoinen kieli? Pelkään, että kuolen, Menehdyn, pyörryn, rohdon juon niin hienon, Niin salatehokkaan, niin tuiman maireen, Ett' olentoni karkeus sit' ei kestä.
Ja antakoon minulle anteeksi pyhä Pirkitta, mutta paavi heidän nunniaan suudelkoon enkä minä, sillä habeo multum respectum pro matronibus, minä pelkään vanhoja akkoja. Ei, tätä en minä kestä, ennen hyppään ulos ikkunasta... Hyppää, kun mielesi tehnee! vastasi Bertel ärtyisesti. Ei, minä en hyppää ikkunasta, sanoi taas kapteeni.
Tänkaltaisen kohdan on Homero kuvaellut Odysseiassa, jossa hän Odysseystä sanoo: "Rintaans' iskien nuhdellen sydämelle hän lausui: "Kestä vaan, sydämein, katalampia ennenkin kestit."
Päivän Sana
Muut Etsivät