Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
KUNINGAS JUHANA. No, Chatillon, mitä se Ranska tahtoo? CHATILLON. Kuningas Ranskan tervehtii ja puhuu Kautt' airuensa majesteetille, Englannin lainamajesteetille ELEONORA. Mik' outo alku! Lainamajesteetti! KUNINGAS JUHANA. Vait, äiti hyvä! Asiata kuule.
Ei syyttä sieluille siis näille, jotka elohon totuuden on ehättäneet, jaettu ole eri arvo-asteet. Kuningas, jonka kautt' tää valtakunta niin suurta nauttii rakkautta, rauhaa, ylemmä ettei tohdi toivo mikään, iloisin tahdoin sielut luodessansa suo heille armoansa mielinmäärin ja erilailla; riittäköön se sulle!
AKSEL. Tulin Nidarosiin Osaksi polvilleni langetaksen' Olavi pyhän arkun etehen, Osaksi tuomaan teille kirjettä Ja terveisiä Saksan maalta, jonka Kautt' tieni kulki. Helfrid orpanaanne Ma Immersborgissa jo tervehdin, Ja hyvää vastaanottoa hän mulle Hyvästä sanomastan' ennusti. VALPURI. Mua mailla mantereill' ei tunne kenkään; Hyv' ystävän' on Helfrid vaan; mut kaukaa Sa tulet, mitä tuotkaan?
Mutta kun johtajineen oli paikoillaan joka parvi, päin väki Troian riensi jo pauhaten niinkuni linnut, niinkuni kurkien kiljuna soi kautt' ilmojen aavain, talvi kun karkoittaa ne ja loppumaton sadetulva; vyöryvän Okeanon nepä ääriin kiljuen kiitää, kimppuun pygmaijein tuhosurmana käy, kerimiesten; aamull' aikaiseenpa jo turmiokas sota alkaa.
Ei toista loukattua, jonka kieli Niin voisi häntä kirota kuin minun. PANDULPH. Kirota mulla laki on ja valtuu. CONSTANCE. Niin mulla myös. Jos oikeutt' ei suo laki, On laillist', ett'ei laki vääryytt' estä. Lain kautt' ei lapseni saa kruunuaan: Ken hältä kruunun valtaa, lainkin valtaa. Siis, kosk' on itse laki suurin vääryys, Kuin estäis laki mua kiroomasta?
Vaan hän hi'en otsalta pyyhältäin: »Ylös vuoren päälle kun ennättäin, Saan katsoa mait' yli laajimpain Kautt' ilmain, näkyjen loistelevain.» Niin astuvi hän, väliin seisahtain, Maailmoja allansa tarkastain, Ja seisoen sauvahan ryhmyiseen Hän pykälän leikkavi muistokseen.
Sun pääsi ruumiist' silposit se kummitella voi se mieless' heillä öin ja päivin painaa ja veres' kostoo lakkaamatta huutaa kautt' ikuisehen lain Jumalan.»
Oi Valkeus, ymmärtäjä, ymmärretty kautt' itses vain, mi itsessäs vain elät ja itseäsi rakastat ja hymyyt! Se kaaristasi, joka näytti mulle valolta heijastunehelta, koska ma tuokion sit' olin tuijottanut, nyt näytti kantavan kuin ihmiskuvaa sisällään, mutta jumalaistunutta, siks häneen kääntyi koko katseheni.
Ma heihin käännyin, lausuin: »Oi te, joilla on varmuus nähdä valo korkein kerran, päämäärä ainoo ikävöimisenne! Kautt' armon, joka tunnon vaahdot teiltä niin pois on valistava, että kirkas sen läpi virtaava on muiston kymi, nyt virkkakaa ois mieluisaa se mulle tääll' onko ketään lasta Latiumin; vois häntä hyödyttää, jos saan sen tietää.»
Kautt' auringon, Mi Niilin liejun elvyttää, nyt lähden Soturinasi, palvelijanasi! Tee, miten mielit, sota taikka rauha. CLEOPATRA. Charmiana, vyöni päästä! Ei, ei tarvis! Tilani vuoroin hyvä on ja paha, Niinkuin Antonion lempi. ANTONIUS. Vaiti, armas! Todista totta lemmestä, mi kestää Kovimmat koitokset. CLEOPATRA. Sen Fulvia tietää.
Päivän Sana
Muut Etsivät