Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Kautt' ylvään määränpääni vannon, että vähennyt heimonne ei kunniasta lie kiitos miekan eikä kukkaronkaan. Sit' tottumus ja luonto suosii, tietä se suoraa käy ja väärää välttää, vaikka maailman kuinka pahan Päämies kääntää.» Ja hän: »No niin, ei käypä seitsemästi Aurinko ole vuotehelle, jonka pääll' Oinas neljin hajasorkin seisoo,
Mut kautta kunnon korkean, mi sallii mun käydä polkua tään raisun rannan, suo meille joukostasi yksi, joka voi meille näyttää kaahlamon ja ottaa tään miehen selkäänsä: näät kun ei henki hän ole, voi hän ei kautt' ilman käydä.» Ryntäänsä oikean nyt käänsi Keiron ja Nessukselle virkkoi: »Saata heitä! Jos tiellä kohtaat parven toisen, torju!»
Kun vastaukseni he kuuli tämän, hän ja Sordello taapäin astahtivat kuin joku, jonka äkki-seikka iskee. Yks kääntyi Mestariini, toinen huusi eräälle istuvalle: »Kuule, Konrad, käy katsomahan Luojan armotyötä!» Ja mulle näin: »Kautt' ihmeen, josta kiittää saat Häntä, joka alkusyynsä salaa, niin ettei siihen tunge tutkiminen,
LALLI. Kuin? Mitä? Taidatteko uskoa... KITKA. En usko mitään, mutta taistelussa Tuo huuto kaikui joka miehen suussa: "Ei Lallia näy. Valapetturi Hän on!" LALLI. Haa! KITKA. Niinkuin vaaja ukkosen Se huuto iski miesten rintoihin Ja saattoi kaikkein kädet herpoamaan. Mut huhua tuo oli perätöintä? Et luottamustani sa pettänyt? LALLI. Kautt' taivaan, kautta jumalain! En ole Ma petturi!
Tuoll' ikkunass' impi linnan Vait silkkiä kehräs, ja silmä vettyi; Hän itki, kaihoja rinnan Ja itki, ett' toiveet pettyi. "Oi, lapsi, sa kyyneles heitä Ja laske kuteelle unes hieno: Ne petti kaikkia meitä Nuo sulo valheet, sa pieno!" Kautt' ilmojen laulu ilkkuu Ja haipuu aavain taa; Punaviiret purressa vilkkuu, Kun kahden he matkalle saa.
Ei kautta yksin taivaspiirein, jotka johonkin joka idun ohjaa määrään sen mukaan, kuinka tähdet häntä saattaa, vaan myös kautt' Armo-Luojan suurten lahjain, jotk' ovat sataneet niin korkealta, ett' eivät yllä sinne silmät meidän, elossaan uudess' oli kyvyiltänsä hän moinen, että joka kunnon tapa hänessä oisi hyvin heilimöinyt.
»Kautt' oikeuden ja säälin, jotka pian kuormanne keventäköön, että voitte halunne mukaan siivet nostaa lentoon, osoittakaa, miss' suorin portahille on polku, ja jos tiet' on monta sinne, te meille loivin niistä näyttäkäätte! Näät häntä, joka kanssain kulkee, painaa viel' liha Aadamin, siks nousemahan hän vastoin tahtoaan on hidas varsin.»
Sillä jo lasketin nuolen kautt' olan oikean taipeen, tunkeutui, sovan puhkaisten, ota hartiapuolle; 189 Hadeen haltuun tuon uron tuiskanneeni jo luulin; en toki kaatanut; karsas kai jumal' on joku mulle.
Egyptin kuolonkirja sanoo: sielu käy kotiinsa Aurinkoon kautt' töiden hyvien, muumio ehjä vaikka hautaan himmentäy, niin kauan kuin lyö arpa aikain syvien, mut Henki, jok'on sielun korkeampi Minä, jää sinne, missä suret yöt ja päivät sinä. Tää usko varma vakuudestaan olla voi, näät Henki aina muovaa muodot ainehen.
Maan lasten lemmen-jumala, Tuo Venus, meit' ei voita: Henkemme etsii korkeinta, Himoitsee auringoita. Kas sinne lempiviikot vaan Kun loppuu matkataan! Sä sanot: "Lentotähtiä!" Ei, nuot on enkeleitä. Kautt' ilman, Luojan käskystä, Noin kaitsevat he meitä. Oi riemua, kun astutaan Merkurion satamaan! Nyt lempi tuhatkertainen Vastaamme tulvaileepi, Ja kultahäitä tanssien Nyt sielu riemuitseepi.
Päivän Sana
Muut Etsivät