Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
Armeija kauas kulki Böömiin, Määriin, ja maihin muihin, sotiin barbaarien, lens legioonat Slesiankin ääriin, kautt' outoin, tiettömien tienohien, miss' sankat seisoi aarnimetsät, missä vihisi virrat surman pyörtehissä.
KENTIN KREIVI. Paremmin katso, Lear; mun aina olla Suo silmämääränäs. LEAR. No, kautt' Apollon, KENTIN KREIVI. No, kautt' Apollon, kuningas, sa turhaan Jumaliis vannot. LEAR. Katala! sa orja! ALBANIAN HERTTUA JA CORNWALL. Kuningas hyvä, heretkäätte! KENTIN KREIVI. Mene Ja tapa lääkäris ja kuppatautiis Sen palkka tuhlaa. Peräytä lahjas; Niin kauan muuten kuin saan kurkust' ääntä.
Siis, koska pyhän neuvon ääntä seuraan Ja ystävinä teitä tervehdän, Niin vahvistaa tuon ystävyyden tahdon Pyhällä uhrilla Baal-Peorissa. Siis sinne tulkoot Israelin miehet! SIMRI. Jos vannoo Baalak meille turvausta Ja suojelusta siellä. BAALAK. Vannon sen, Kautt' ylhäisimmän, jota tottelen. Ja tekin, nuoret, tulkaa juhlahan! Kosbille erikseen.
AUFIDIUS. Corioli on valloitettu! 1 SOTAMIES. Takaisin hyvill' ehdoilla sen saamme. AUFIDIUS. Ehdoilla! Oi, jos oisin roomalainen! En volskilaisna olla voi, mik' olen. Ehdoilla! Mitä ehtoja on sillä, Jok' antaunut on toisen armoihin? Viis kertaa ottelin ma kanssas, Marcius, Viis kertaa voitit mun, ja voitat vielä, Vaikk' yhtyisimme joka ruokahetki. Kautt' elementtien!
Nyt olen syösty myrsky=ilman selkään, Vaan heikko niit' on henki voittamaan, Se, joka voimakkaana Luojaa herjää, Nyt maata suutelee ja rauhaa kerjää, Ja tyytyis pieneen riemun pisaraan. Vaan kas! Kautt' taivaan valon säde kiilsi, Oliko se tuon riemun kangastus? Ei, ukon nuoli vaan, jok' ilmaa viilsi Ja jota seuraa kammo, kauhistus.
VIOLA. Jos parempaa se on, kuin mitä olen, Niin olkoon menneeksi: nyt olen narri. OLIVIA. Mink' ivan määrän viehkeyteensä kätkee Tuo huulten suuttumus ja ylenkatse! Niin huonosti ei piile verityökään Kuin kaino lempi: sit' ei peitä yökään. Cesario, kautta kevään kukkean, Kautt' impeyden, kunnon, kunnian, Sua, vaikka korskaa, sydämmeni halaa, Ja sitä äly, järki turhaan salaa.
Ma kuolemaansa vaikka toivoin myötään, Murhaajaa vihaan, rakastaen työtään. Sa palkaksesi tunnonvaivat ota, Minulta et saa armon suosiota. Yön varjoissa sa hiivi niinkuin Kain, Ja valoa ja päivää karta ain'. Oi, loordit, sydän mull' on tuskaa täynnä, Tie onneen näin kun veren kautt' on käynnä. Mun kanssani nyt surkaa, huolikaa Ja mustaan murhepukuun pukeukaa.
Kulmia tuimistain nimes askelnopsa Akhilleus: "Kautt' älä polvien mult', älä vanhempain ano, koira! Kunp' oma vimmani sais minut silpomahan sekä syömään raa'altaan sinut, moiset työt olet mulle sa tehnyt!
Niin norjin liikkein haassa leijaat: nään hoikan vartes, silmäs seijaat, mun veikeänä luokses veijaat, kautt' taivasten, sua lemmin!
Hänt' tutki helpoista ja vaikeistakin, jos tahdot kohdista sen Uskon, joka soi muinoin voiman sulle merta käydä. Häll' onko rakkaus, toivo, usko vankka, sa ilmi saat, min silmä sinne kantaa, miss' seikat kaikki selvään kuvastuvat. Tää valtakunta kosk' on kansoittunut kautt' uskon toden, hyvä on, häll' että on tilaisuus sen ylistystä laulaa.»
Päivän Sana
Muut Etsivät