Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Vaan minun sydämeni sykki pelosta, tuntiessani itseni kykenemättömäksi asiaani omasta puolestani oikein vastaamaan, kun olin ensikertaa saapunut oikeuspaikkaan. Kohta huudettiin meidät esille. Kantaja kuulusteltiin ensin, sitte kumppalini ja minut viimeiseksi.
Kyyneleet kohosivat Juhanan silmin; hän otti lakin päästään, heilautti sitä ilmassa ympäri hyvästelyksi... Vielä hetkinen, ja nuorukainen oli hävinnyt tienhaaran taakse. Rovasti. Karjalassa olivat olot tähän aikaan hyvinkin kurjat. Näillä mailla hyvin tunnettu majuri ja kruunun verojen kantaja Simo Affleck rasitti jo ennestään köyhää kansaa kiskomisillaan.
Tuolta astelee keppiänsä huiskuttaen juuri Yrjö Alvekin, nuori, ikään "leivottu" valkolakin kantaja. Rentona hän käypi lihavanlaisen kumppalinsa vieressä, innokkaasti puhelee ja puhuessaan käsiään viuhtoo...
Ja kun Panu sanoi, ettei hän ollut Lapin kävijä, ei verojen kantaja, alkoivat he kiskoa häntä kukin kotaansa ja nauroivat vain, kun hän heitä hätisti luotaan. Panu ei tiennyt oikein, tekivätkö ne kiusaa vai osoittivatko ne ystävyyttään.
Mutta en niin sure surtenikaan minä kaikkia muita kuin tätä yhtä; jo hautaan vie minut haikea murhe! Hektor! Kunp' edes erjennyt syliss' ois minun kurjan! Hänt' ois kyllältään valitella ja itkeä saatu, kantaja itkenyt ois, emo koito, ja myös minä itse."
No, en anna, en niin mitään, kuului toinen miehistä tiuskaisevan. Juoseppi asettui rehevästi hänen eteensä ja huusi minkä jaksoi: Mutta ruunun puolesta... Tuossa saat ruunun puolesta, ärjäisi kalan kantaja ja läiskähytti lahnan pyrstöllä Juoseppia naamaan, niin että suomukset roiskahtelivat ja tullinkantaja kellahti nurmikolle. Vaan kun esivalta käskee.
Tuolla on joku toinen, joka kieltää minulta kädenlyönnin, minkä jokainen tavallisesti antaa jokaiselle, ken ei ole lurjus. Ei tee mitään, herra maaneuvos, vaikka kantaja ja tuomari tällä kertaa yhtyvät samaan persoonaan. Kantakaa vain, tuomitkaa vain, suostun siihen.» Syntyi uusi äänettömyys. Maaneuvos siveli hämillään poskipartaansa.
Tuuvitan tätä tytärtä, Tätä lasta liekuttelen; En tieä emo poloinen, Enkä kantaja katala, Tuikseniko tuuvittelen, Varoikseni vaapottelen, Vaiko tuuvin tuskikseni, Vaalin lasta vaivoikseni.
OLIVIA. Tää, ystävä, mun kättäni ei ole, Vaikk' onkin piirteiltään se yhdenlaista. Käs'ala on Marian ihan varmaan. Nyt muistan: hän se ensin mulle kertoi. Ett' olet hullu; silloin ilmestyitkin Hymyssä suin ja puettuna niin Kuin kirje neuvoi. Ole tyytyväinen: Sinulle ilkeää on pilkkaa tehty; Mut kun sen keksijät me ilmi saamme, Niin saat sa kantaja ja tuomar' olla Omassa asiassas.
Tuonen tyttäret toruvat, Manan neiet riitelevät: 'Kuinka sie emon unohit, oman maammosi masensit? Emo on nähnyt suuren vaivan, kantaja kovan kokenut saunamaassa maatessansa, olkiloilla ollessansa, synnytellessä sinua, katalaista kantaessa." Olipa akka lattialla, akka vanha, vaippa päällä, kylän kynnysten kävijä, mieron teien tietelijä.
Päivän Sana
Muut Etsivät