Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
Vaanp' on kielsi Wäinämöinen, Epäsi suvannon sulho, Itsemennyttä Manalle, Turpehesen tunkenutta, Sylin mullat syytänyttä, Koprin kuopan kaivanutta. Nuorra Manalle menijä. Kun minä menen Manalle, Tahi jouvun Tuonelahan, Tuonen tyttöset toruvat, Manan neiot riitelevät: "Mi sinun Manalle saattoi, Kuka tuotti Tuonelahan? Nuorrapa tulit Manalle, Nuorra Tuonelan tuville.
Tuonen tyttäret toruvat, Manan neiet riitelevät: 'Kuinka sie emon unohit, oman maammosi masensit? Emo on nähnyt suuren vaivan, kantaja kovan kokenut saunamaassa maatessansa, olkiloilla ollessansa, synnytellessä sinua, katalaista kantaessa." Olipa akka lattialla, akka vanha, vaippa päällä, kylän kynnysten kävijä, mieron teien tietelijä.
Tuonen tyttöset toruvat, Manan neiot riitelevät: "Itse oot Manalle tullut, Oman tunnon Tuonelahan; Kun sa muitaki olisit Kautta Tuonen tullehia, Manan mailta siirtämiä, Sylin ois multa syyettynä, Koprin kuoppa kaivettuna." 45.
ANNA LIISA. Pirkko raukka, mitä iloa sinulla minusta on ollut? PIRKKO. Sinä olet aina ollut minulle hyvä. Kuka tästä lähtein pitää puoliani, kun isä ja äiti toruvat? Ja sitten kun en enää saa sinua nähdä, sehän se on pahinta. ANNA LIISA. Käy sinä usein Kivimaalla. Käy joka päivä. Eihän tästä ole pitkä matka. Kyllä minä käynkin, siitä saat olla varma. Ja minä autan sinua siellä töissä.
Ja sitten päällekaupan toruvat vielä papit lukusijoilla ja tekevät muistutuksia pitäisikö tuota nyt vielä päällepäätteeksi maisteriksi koulutettaman. Kouluun siitä Jussi kuitenkin pääsi toisena talvena, Kraatarin Kaisan kouluun: siellä ne kävivät muittenkin kyläläisten lapset, semmoisten jotka eivät itse opettaneet.
Iloko ilon, kaunis kauniin surmaa? Miks siihen, mik' on synkkää, mielistyt, Ja siihen suutut, mikä mieltä hurmaa? Jos korvaas loukkaa yhteensointuvain Ja sopusuhtaisien äänten kuoro, Se tulee siit' ett toruvat sua vain, Kun sin' et osaas soita, vaikk' on vuoro.
Kun ois muita, niin minäi, Itsemennyttä Manalle! Kusta nyt saisin kumppania, Minä toiseksi menisin Tuonne Tuonelan tupihin, Manalan ikimajoihin. Sylin mullat syyteleisin, Koprin kuopan kaiveleisin, Kirkon kirjatun sivuhun, Satalauan laitehesen. Jopa vaan minulla oisi Aika mennäki Manalle, Ikä mennä Tuonelahan; Tuonen tyttäret toruvat Minun viikon viipyväni, Kauan maalla kasvavani.
Mutta varikset toruvat vielä kauan, ennenkuin rauhoittuvat, kiroilevat, syljeksivät ja puhuvat pahaa tuosta, joka uskaltaa heidän aloilleen ilmaantua. Ja vielä unessaankin näkevät he edessään kummituksen suurine, kiiluvine silmineen, pyöreine päineen, pystyine korvineen ja koukkunokkineen, herahtavat horroksistaan ja parahtavat kuin pahaa painajaista.
Ja myöskin toiset ystäväiset yhtä suloiset, ah, Sointu ja Tuulikki ja Manta, jotka antaa Voipullia ne antaa ja kermaa, muuta kantaa. En vaihtais siis sfeerien soitteluun ma Mantaa. Syön tuskassa, pois epäilykset alakuloiset!» »Ah, ah!» huutavat naiset. »Hyi, hyi», toruvat toiset. »Omituista», miettii joku. »Maamunat, hm hihuu», nauraa Aapeli Muttinen.
Päivän Sana
Muut Etsivät