Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Kyllä minä nyt huomasin jo, mistä tuuli kävi, ja kysyin, eikö tässä enää renkiä miehenä pidetäkään. Ja silloin sain minä, Matti parka, kuulla sekä lain että evankeliumin. Minulle selitettiin, ett'ei kraatarin Katriinaa renkiroiston häntään panna kulkemaan, sillä onhan niitä parempiakin.
Yhtenä ehtoona syksypuolella, kun ei vielä niin suuria puhdetöitä tehty, lähdin menemään kraatarin Leenalle. Polulla tuli Kustaa minua vastaan, niinkuin näytti, vähän liikutettuna, ja nauroi niin ilkeää naurua. Hän kysyi: "mihinkäs Mattia nyt viedään", vaikka hän sen kyllä tiesi, sillä ei se juuri salaisuus ollut, että meistä piti pari tuleman.
AAPELI. Haukutko sinä minun virkaanikin? EENOKKI. Ei sovi soimata, ei sovi soimata kraatarin virkaa. EEVA. Minäkö kraatari Aapelin vaimoksi! AAPELI. Neito, etkö ymmärrä että haastelet vähän pahasti, pisteliäästi ja että tällä tavalla hämmennät kihlaushetkemme korkean, juhlallisen ilon? Kraatari Aapeli! Jaa-ah, mikä kraatari Aapelin on? Olenko minä varastanut ja siitä syystä oravia haukkunut?
Mutta hempeä ukko olen kuitenkin, olen, ja annan Kaisan valtikoita. Ja mitä huolin siitä, kun vaan kaikki käy kuntoon? Heleijaa, pojat! Perässä tullaan kuin suutari kraatarin perässä taivaasen. »Perässä vaikka perhana olis», sanoi suutari, kiskoen pikilankaansa, hampaat irvissä. Niin, niin, mars ja anna soida, anna soida!
Tässä talossani olen aina työtä tehnyt ajatellen, että sen kerran perinnöksi jättäisin rakkaalle pojalleni». Ukko oli hetken ääneti, mutta nyt hän jatkoi vakavalla äänellä: »Yhtä kumminkin vaadin sinulta, ennenkuin tämän sinulle annan. Kuuntele tarkasti! Kunniallinen talontytär pitää sinun taloon emännäksi tuoman, tuosta kraatarin tytöstä en minä miniäksi huoli.
Himmolan maalla asui itsellisihminen, kraatarin Leena, joka tavallisesti kävi pidoissa ruuanlaittajana. Hänen miehensä, pitäjän paraita mestaria, oli kuoltuaan jättänyt leskellensä vähän tavaraa ja tyttären, joka minun Himmolaan tullessani oli täydessä piikuuden iässä. Meidän välillemme syntyi naimisen hommaa; ja minä huomasin Katrin sopivaksi minulle.
IIVARI. Veljeni, Esko! Mitä hirmutöitä? ESKO. Se on tehty! SAKERI. Ales rattailta kaikki! Sido Rusko mäntyyn tuolla. Esko, minun sisareni poika, mitä olet tehnyt? ESKO: Hyvää päivää! Tekoni on tuossa. Siinä makaa kraatari niinkuin vihani uhrilammas. Mutta tämä on minulle rangaistukseksi. IIVARI. Oletko tappanut kraatarin? ESKO. Hyvää päivää! Vaikka ehtoo jo taitaakin olla.
Olihan se kanssa tavallansa oppilaitos, se Kraatarin Kaisankin koulu; vanha puolisokea ämmä siellä istui pienessä, pirtti pahasessa, täyttä voimaa rukkia polkien, pitkä tikku toisessa ja aapiskirja toisessa kädessä, ympärillään muutamia lapsia.
Kaisu nousi punastuen ja meni mielihyvillään kotikaljaa tuomaan sorealle Mikille, mutta Mikki sanoi: »Ei, istukaa rauhassa, minulla vain oli vähäisen asiaa, sillä nytpä alkaa kalansaalis, ja me puolestamme olemme valmiit huomenna menemään merelle, jos teidän vain sopii tulla.» »Kyllä me tulemme», vastasi Kuusela, »mutta, Kaisu, kraatarin Lyylin täytyy myös sana saada.
Ja sitten päällekaupan toruvat vielä papit lukusijoilla ja tekevät muistutuksia pitäisikö tuota nyt vielä päällepäätteeksi maisteriksi koulutettaman. Kouluun siitä Jussi kuitenkin pääsi toisena talvena, Kraatarin Kaisan kouluun: siellä ne kävivät muittenkin kyläläisten lapset, semmoisten jotka eivät itse opettaneet.
Päivän Sana
Muut Etsivät