Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
"Eivät kerkiä tänä iltana Sorajärveen, sinne on siksi pitkältä ja vankkoja metsiä", sanoi taulun kantaja lähtiessään Dampbellin jälkeen kävelemään. "Se on pakosta keritä, kun minä olen määrännyt." Taulun kantaja ei vastannut mitään, hymyili vaan ja käveli jälkeen.
Kohta keskeytti lukemisen, katsoi pystyvästi Anttiin ja virkkoi: »Ja te olitte rakennusmestari?» »Niin olin», kuului Antin väräjävä vastaus. Taas sai kirjuri jatkaa lukemistaan, mutta ei päässyt pitkälle, ennenkun tuomari keskeytti, katsahti Anttiin ja lisäsi: »Teme kantaja tuli omine lupine tööhön?» »Niin teki», virkkoi Antti. »Ja varasti rakennushirsie?» jatkoi tuomari.
Ellös sie emo poloinen, Ellös kantaja katala, Lasta pientä peittehissä, Varatonta vaattehissa, Tuiksesi tuuvitelko, Varoiksesi vaapotelko! Jopa tuosta toissa vuonna,
Hän astui pari askelta taaksepäin kuultuansa äkillisen, kenties jokseenkin tervetulleen kysymyksen. Vai niin! Ajatukseni olivat muualla. Kyllä. Kyllä. Nämä kaksi kirstua ovat minun. Olettekos te kantaja? Kantajan palkalla, herra, mutta viraltani Lamppu. Matkustaja näytti hiukan hämmästyneeltä. Mikä te sanoitte olevanne? Lamppu, herra, näyttäen öljyistä riepua kädessään paremmaksi selitykseksi.
Hänen leveät hartiansa, rehevä vartalonsa, kohotettu päänsä ja ennen kaikkia nuo lempeät ja avonaiset lainehtivan valkoisen parran ympäröimät kasvot näyttävät viittaavan siihen, että niiden kantaja polveutuu jostain vanhasta skandinavilaisesta muinaissankarisuvusta.
On myös mahdollista tämä olkoon sanottu lohdutukseksi niille, joiden mielestä edellinen teoria on fantastinen, vaikka me pidämme sitä oikeana, että Väinämöinen on ensin ollut henkilönimi ja että sillä myöhemmin on kuvattu semmoista jumalallista ominaisuutta eli toimintaa, josta nimen alkuperäinen kantaja oli tyypillinen esikuva.
Päivän Sana
Muut Etsivät