Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Virkki, ja vaunuiltaan tamineissaan karkasi maahan; ryntäill' urhon kammottain sopa vaskinen kalskui, konsa hän hyppäsi, rohkeinkin sitä säikkynyt oisi.
Käyös ulkona use'in, käyös kuuta katsomassa, otavaista oppimassa, tähtiä tähyämässä! "Konsa oike'in otava, sarvet suorahan suvehen, pursto perin pohjasehen, silloin aikasi sinulla nousta luota nuoren sulhon, saa'a viereltä verevän, saa'a tulta tuhkasista, valkeata vakkasesta, tuli puikkohon puhua lienosti levittämättä.
Vaanpa kannelta vilutti kun ei ihmisen sydäntä eikä korvin kuulevata, jolle antaisi iloja, taikka kaihoja kajaisi, kuta konsa viihdyttäisi, konsa intohon ajaisi.
Miks en kaatunut, kuss' urhot kaatuivat, niin useat, juhlahetkiään kun vietti Suomen joukot uljahat, konsa päilyi päivät onnen, kunniamme kirkkaimman, päivät Siikajoen, Salmen, Alavuden, Lapuan? Ei ois ollut pohjan hyihin pakko taivaltaa mun taas, nähdä, kuinka riemun kohta kolkko epätoivo kaas, tiennyt tuhanten en veljein surkeasti jäävän ois jäille Tornion ja jätteet Kainuull' annettavan pois.
Vastasi kulmia tuimistain monineuvo Odysseus: "Atreun poika, mi nyt sana kirposi kielesi päältä? Vai mua taistelemaan araks arvelet? Konsa akhaijit Troian käy hepourhoja päin väell' ankaran Areen, niin näet, jos halu lie ja sa huolinet moisia nähdä, kuink' isä Telemakhon hepourhojen iliolaisten keskeen tunkeutuu; sinä haastat turhia tuiki."
Lintu lauloi vaan Eikä tauonnut, Lauloi innoissaan, Pois ei muuttanut Muutti vasta syksyn tultua. Kukka kaunihin Lienet, lapsonen, Lienet lintukin Laulu-lahjainen: Kiihdy tuoksumaan, Konsa hyväillään, Laula parhailtaan, Konsa kiitellään Tauota voit syksyn tultua. Helmass' äidin, suojass' isän Pikku Ilma iloitsee, Aamupäivän, kevätkesän Riemuja hän nautitsee.
Sanotahan, soimatahan, Syömäriksi, juomariksi; Sanotaan minun poloisen Syöväni kylän sikoja Tallukoita tappavani, Vasikoita vainovani, Karitsoita kaatavani. Syököhön susi sikoja, Tallukoita tappakohon, Vasikoita vainokohon, Karitsoita kaatakohon; Minä leipeä letustan, Juon olutta oivallista, Konsa pistän piirahaita, Konsa kaalia kaverran. En minä kysy kylästä.
Oiva se airut on totta, jok' oivaltaa, mik' on oikein. Vaan sydämelleni sietämätönp' on kiusa se aina, konsa hän vertaistaan, yht' ylhäist', yht' ikivoipaa vastaan uhkauslauseitaan noin viskoa julkee.
Vanhukset vapisivat, murheelta lyötyinä, mutta neitonen seisoi hiljaa, niin hiljaa kuin luonto kesä-iltana auringon mailleen rientäessä, konsa lehti ei liiku eikä veden kalvo värähtele ja lintukin on levolle mennyt. Lieneekö hänenkin elämänsä aurinko vajonnut tuonne haudan syvyyteen, jonne niin kiinteästi, silmiään rävähtämättä katsoi? Ken siis lepäsi tuossa arkussa haudan pohjalla?
Niinkuin pilvist' ilmestyy tuhontietäjä tähti, säihkyen tuikehtii sekä vuoroin peittyvi pilveen: noinpa nyt Hektor loistaen kons' etumaisia, konsa jälkimmäisiä käski ja ylt'yli vaskea välkkyi niinkuin aigiinkantaja-Zeun salamoitseva leimaus.
Päivän Sana
Muut Etsivät