Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Eikä sekään olisi niin suurena haittana, vaan kun vielä sen ohessa useinki laulellaan niin sekavasti, että yksiä sanoja ja paikkoja milloin vedetään yhteen, konsa toiseen lauluun, niin viiteen, kuuteenki toisinansa; taikka kun yksiä lauluja lauletaan niin eritapaisesti, että pian joka toinen värsy on erinkaltainen.
Rikos vallitsee ja totuus maahan lyödään, Hyvä piileksii ja ihmisarvo myödään, Vaivais-kukaks' aatos ylhäinen jo maatuu, Petturi-kourien sortama tuo. Konsa luonnon pyhää solvaiseepi räivät, Yöksi muutellen sen kauniit valopäivät, Miss' on kosto, veljet? milloin apu saatuu, Autiomaille mi rauhoa tuo?
Hän kun ei ollut tottunut lapsuudestaan asti työtä tekemään, niin ei hän tahtonut siihen tottua vanhanakaan. Jos hän muutaman ruplan millä tavalla sai, niin alkoi hän kohta sillä käydä konsa mitäkin kauppaa.
»Minne heität naisesi nuoren, Poikani poloinen?» »Mieron miehiä katselkohon, Emoni kultainen». »Minne heität poikasi nuoren, Poikani poloinen?» »Mieron koulua kärsiköhön, Emoni kultainen». »Minne heität tyttösi nuoren, Poikani poloinen?» »Mieron karjoja kaitsekohon, Emoni kultainen». »Koskas taasen kotihin käännyt, Poikani poloinen?» »Konsa korppi valkenevi, Emoni kultainen».
Här följer den: Poika lausu kullallensa: Miksis aina armahani Polvusiltani pakenet, Sylistäni siirteletse, Kul'et kylkeni varoista, Alta kainalon katoat; Konsa pyyän polvelleni, Sylihini suosittelen, Kuzun kylkeni varohin, Alle kainalon asetan.
»Koskas korppi valkenevi, Poikani poloinen?» »Konsa hanhi mustenevi, Emoni kultainen». »Koskas hanhi mustenevi, Poikani poloinen?» »Konsa kivi veen päällä pyörii, Emoni kultainen». »Koskas kivi veen päällä pyörii, Poikani poloinen?» »Konsa höyhen pohjaan painuu, Emoni kultainen». »Koskas höyhen pohjaan painuu, Poikani poloinen?» »Konsa päivä syön-yöllä paistaa, Emoni kultainen».
Herraa peljätkäämme! Ylemmäs yhä, kotka! Leimahdellos, nuori rinta! Konsa tunteet haihtuu hyiset?
Mut runoratsuin kuitenkin On kulku kaikkein hupaisin: Sen kaviot on kultaa, Sen turpa tuiskuu tulta, Sen karvat kipunoivat, Sen silmät salamoivat, Ja siivet sill' on oivat, Ja lento sill' on verraton, Fantasia sen nimi on. Tuo vapaa hengen tuoma On Luojan mulle luoma, Se tulee, kun sen aika saa, Ja lähtee, konsa haluaa, En tiedä kusta, kunne.
Mielevä Meriones näin vastasi hälle ja lausui: "Mullapa myös majass' on liki tummaa purttani kyllä mont' asett' iliolaisten, vaan ne on kaukana noutaa. Taistoss' en minäkään näet unhota kättäni jouten, vaan eturinnass' aina ma kamppailuun urokuuluun astun, konsa on vain sodan alkanut ankara koitos.
Jopa taisikin olla sellainen ihmiselämä, ettei vaivatonta paikkaa löydykään, ja siinä kohdassa sananlasku kyllä tosi on. Vaan ilman vertaillaan sillä niitä, jotka yhä vaivojansa valitellen eivät konsa osaansa tyydy.
Päivän Sana
Muut Etsivät