Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Empä moiti mahtiasi, Enkä voimias vähennä: Olet kyllä oiva ruoka, Siivosyöjälle suloinen, Joka ryypyn ryyppäjääpi, Harvoin kaksi kallistaapi, Kolmannest' ei konsa huoli. Kuinka kultainen kuleksit, Herran lahja heitukselet Syämessä syömättömässä, Eineryyppynä esite Annat aamusta varahin Ruokalystin ruumihille.
Silloin pitää ottaa konsa annetaan." "No lähde ryyppäämään ehkes tshaijut." "Et sinä lähde kumminkaan; mitä minä sinne väärään lähden suotta ajamaan." "No lähdetäänhän tshaijulle, ehkä minä miksi mietin..." "Kyllähän minä en mitenkään joutais' vaan jos häntä nyt sitte tshaijulle... Tule tänne kärrille, niin mennään sitte parvessa." Sinne se sitte isäntä meni heinäväeltä.
Kun rouvansa silmään syvään Hän katsoi, valtijas, Niin maata suureen ja hyvään Käsi johdatti voimakas. Ja vielä vanhuuden ikään, Kun harmaantuivat nuo, Hänt' ei niin innosta mikään, Kuin rouvansa katse tuo. Kun silmät puolisonsa Jo sulki hän murhepäin, Hän äänsi: "et toisena konsa Sa ollut syämessäin."
"Koskas sieltä kotihin käännyt, Poikani poloinen?" "Konsa korppi valkenevi, Muorini kultainen." "Koskas korppi valkenevi, Poikani poloinen?" "Konsa hanhi mustenevi, Muorini kultainen." "Koskas hanhi mustenevi, Poikani poloinen?" "Konsa kivi veen päällä pyörii, Muorini kultainen." "Koskas kivi veen päällä pyörii, Poikani poloinen?" "Konsa höyhen pohjaan painuu, Muorini kultainen."
Konsa hän tarttui ruumiiseen, kivell' otsahan häntä loistava Hektor heitti; ja halkesi pää heti hältä raskaaseen kypärään, ja hän tuupertui yli ruumiin suin somerolle, ja hänt' elonriistäjä surma jo kietoi.
Jos konsa susi tulisi, Kohti kontio kokisi, Muuta muiksi lehmäseni, Kannonpäiksi kaunoseni, Kiviksi minun omani, Kallioksi karjaseni; Ei susi kivihin koske, Karhu ei koske kallioihin. Muut kuuli kirkonkellon. Muut ne kuuli kirkon kellon, Minä kurja karjankellon; Papin parran muut näkivät, Minä kurja kuusen latvan.
Eläkä sure susia, pelkeä metsän petoja saunahan samotessasi, kesken yötä käyessäsi! "Kun konsa tulevi vieras, ellös vierasta vihatko! Ainapa hyvä talonen piti vierahan varoja, liikoja lihamuruja, kaunihia kakkaroita. "Käske vieras istumahan, lausuttele laaskavasti: syötä vierasta sanoilla, kunnes keitto kerkeävi!
Ja konsa niissä vaan totisuutta ilmestyi tavallista enemmän, he jo luulivat kaikki olevan ilmi. Silloin he aina pysyivät koossa, oli juuri kuin turvallisempaa niin. Ja tuli mitä tuli, yhdessä he sen kestäisivät. Mutta päiviä meni, jopa viikkojakin. Eikä vielä erinomaisempaa kuulunut. Olisivatko nuo herrat kumminkin olleet niin jaloja, että pitivät heidän tekonsa salassa?
Niin huhui humala puusta, Ohra pellon penkereltä, Vesi kaivosta Kalevan: "Milloin yhtehen yhymmä, Konsa toinen toisihimme: Joulunako, kekrinäkö, Vaiko vasta pääsiäisnä, Vaiko jo tänäki päänä? Jospa jo tänäki päänä." Tuosta kohta koolle saivat, Ja tulivat toisihinsa; Västäräkki vettä kantoi Kerkeän kesäisen päivän, Punalintu puita pilkkoi, Tianen pani olutta.
»Koskas päivä syön-yöllä paistaa, Poikani poloinen?» »Konsa kuuhut kuumasti polttaa, Emoni kultainen». »Koskas kuuhut kuumasti polttaa, Poikani poloinen?» »Konsa tähet taivaalla tanssii, Emoni kultainen». »Koskas tähet taivaalla tanssii, Poikani poloinen?» »Konsa kaikki tuomiolle tullaan, Emoni kultainen». Kant. Esip. 4.
Päivän Sana
Muut Etsivät