Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Kas, Suomen lahdella laiva läpi hyrskyjen kiidättää, min kokka kuultavi kultaa ja päivänä välkkyvi pää, ja ruorissa istuvi urho niin muhkea muodoltaan ken lie, kenen lienevi laiva? kävi huuto nyt kautta maan. Ja rantahan vierasta vastaan koko kansa se virtasi niin... jo nähtihin laivan laatu, jo laskija tunnettiin!
Vaan ystäväs on sentään oikeassa, kun kirjas julkaisua estää koittaa: sisällys onhan hiukan tarttuvaista, näät tyhmyys, peijakas, se vahingoittaa. Tuoll' istuvi uuttera tiedemies, hän viisauksia niin paljo ties, ett' tyhmää kansoa nauroi vaan mut lausuis julki hän aatteitaan ei "kallihin kansan vuoksi!"
"Ihmislapsi istuvi, Kokoo huhun kertomia Ja ne kirjaan piirtävi, Mi on mailman historia. "Näistä värsyistä me kiitämme erästä viisasta ystävää, ja eräs toinen täydensi ne seuraavalla tavalla: "Joll'ei ihmislapsi poimisi Pisaroita ajan merestä, Kaikki tuulen tavoin katoisi Kuiluun ijäisyyden mailmasta.
"Usein sattuva runoilijan sana meille yht'äkkiä selittää, mitä emme saata käsittää pitkistä ja oppineista selityksistä, ja minä tunnenkin yhden sellaisen, jonka eräs tuntematoin on tehnyt, ja jonka pitäisi miellyttämän teitä ja sinuakin, Aristarkhos." "Se sisältää hyvin kauniisti keskustelumme ytimen ja kuuluu näin: "Ihmislapsi istuvi Ajan meren rannalla, Pisaroita poimivi Kätösellään pienellä.
Tuossa loihe laulamahan, lauloi kerran viimeisensä: lauloi vaskisen venehen, kuparisen umpipurren. Itse istuvi perähän, läksi selvälle selälle.
Ehkä lempivi, Gall, sun joustas', Taikka, Rurmar, sun lauluas' hän. Ehkä olla hän tahtoo Miekkas' seurana, Klesamor. Koitelkaa, se on päätökseni. Ikä kullenki vuoronsa suo. Ken saa lemmen, ken ei saa, Wihan kuitenki hyljätköön. Kronon rannalla luolan varjoss' Impi istuvi soreahius Silloin uljahanmoisna Seisoi Gall aran eessä tuon. "Seuraa mua, Oihonna, lempii Metsämies sua, päivyen koi!
"Tiedä en, maailma taisi niellä, Taikka jo peittaa multa. "Kastelen kukkaa, armastani, Muistelen tyttölasta, Tuskinpa jälleen puhdastani Löytänen maailmasta." J. H. Erkko. Kehrääjä-äiti. Ja äiti istuvi, kehräjää, Ja kyynel silmähän vierähtää. "Pois aurinkoiseni läksi, pois, Oi, jos pian taas hänet nähdä vois! "Ihanainen hän oli, kaunoinen, Oli puhtoinen kuni pulmonen.
Tuoll' istuvi uuttera tiedemies, Hän viisauksia niin paljon ties, Ett' kansoa tyhmää nauroi vaan Mut lausuis julki hän aatteitaan Ei »kallihin kansan vuoksi!» Ja pappikin paljo hän saarnailee Ja itseksensä hän kummailee, Mitä kaikkea ihmiset uskoo nuo Mut aatteitaan ei ilmi hän tuo Tuon »kallihin kansan vuoksi!»
Karku Kaarlolle tulevi, Lähtö Ruotsin rohkialle, Tullessa tulisen nuolen, Kivileivän lentäessä, Rautaharkon rastaessa; Läksi maalle marsimahan, Ruotsin maalle rohkialle, Vannoi vaikian valansa: "Ennen kieli kirvotkohon, Silmä päästä siirtyöhön, Kun ma tänne toiste tullen!" Turusen neiti. Annikki Turusen neiti Istuvi Turun korolla, Luopi silmänsä selälle, Käänti päätä päivän alle,
Shach Mahomet istuvi kauvan vait, Mut jo virkkoi: "Ansaari, nyt kiire on kait. "Ota talleistain sata muulia pikaa, Kameelia viiskymment', ilman vikaa. "Ne kuormaa aartein, ilman hintaa, Jotk' ihastuttavat ihmisrintaa! "Ota hohtokiviä, pantavöitä, Ja kalliita vaatteita, koristetöitä, "Sirokirjailuita santelipuusta, Lelulippaita kullasta, norsunluusta,
Päivän Sana
Muut Etsivät