Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. toukokuuta 2025
Se kuitenkin kävi niin kömpelösti että mamseli päästi kimakan naurun. Kun kahvi oli juotu, meni mamseli sisään päällensä pukemaan, sillä oli käytävä torilla. Nyt otettiin isohko kori, jonka Elsa sai kantaa; toiseen käteensä sai hän ottaa kuparisen maitokannun. Niin asteli mamseli edellä ja Elsa perässä. Matka ei ollut torille aivan pitkä.
Hän tiedusteli tietäjiltä kohtaloani ja ne sanoivat hänelle: "'Poikasi elää viisitoista vuotta, mutta sitten hän joutuu suureen vaaraan. Keskellä merta on magneettivuori, jonka huipulla istuu kuparinen ritari kuparisen ratsunsa selässä. Kuningas Agib syöksee sen mereen ja viisikymmentä päivää sen jälkeen hän tappaa poikasi.
"Oletko tauti tuulen tuoma, tuulen tuoma, vuon ajama, ahavaisen antelema, vilun ilman viehättämä, mene tuulen tietä myöten, ahavan rekiratoja, ilman puussa istumatta, lepässä lepeämättä vaaran vaskisen laelle, kuparisen kukkulalle, siellä tuulen tuuitella, ahavaisen akkiloia!
Oikea siipi kulki eteenpäin vasemman pysytellessä napana. Rintama kulki merestä etelänpuolelta vuoristoon pohjoiseen, ja kuparisen muurin tavoin mursi alleen tai ajoi varustamattomilta alueilta kaupunkeihin kaikki gootit. Kaupungit hän valtasi nopeasti yhden toisensa jälkeen.
Hänen valpas päänsä ehti ajatella kaikkea, ja silloin, niin kerrotaan, irroitti hän oikeasta etusormestaan pienen kuparisen sormuksen, antoi sen herttua Bernhardille ja käski hänen, jos jotakin erikoista tapahtuisi, toimittamaan sormus eräälle nuorelle, suomalaiselle upseerille.
Katsokaa, sanoi nyyhkyttäen muuan sotavanhus Stålhandsken suomalaisista, ne ovat ryöstäneet hänen kultaiset vitjansa ja hänen kuparisen sormuksensa, tuossa näkyy vielä sormuksen valkoinen sija oikean käden etusormessa. Mitä olisivat he tehneet kuparisormuksella? kysyi muuan skottilainen, joka äsken sotaväkeen saapuneena ei vielä tiennyt niistä taruista, joita miehestä mieheen kerrottiin.
Tuossa loihe laulamahan, lauloi kerran viimeisensä: lauloi vaskisen venehen, kuparisen umpipurren. Itse istuvi perähän, läksi selvälle selälle.
"Tuolta ennen pulmat puuttui, tuolta taikeat tapahtui: tietomiesten tienohilta, laulumiesten laitumilta, konnien kotisijoilta, taikurien tanterilta; tuolta Kalman kankahilta, maasta manteren sisästä, miehen kuollehen ko'ista, kaonnehen kartanosta; mullista muhajavista, maista liikuteltavista, somerilta pyöriviltä, hiekoilta heliseviltä; notkoilta noroperiltä, soilta sammalettomilta, here'istä hettehistä, läikkyvistä lähtehistä; metsän hiien hinkalosta, viien vuoren vinkalosta, vaaran vaskisen laelta, kuparisen kukkulalta; kuusista kuhisevista, hongista hohisevista, latvasta lahon petäjän, mätäpäistä mäntylöistä; revon rääyntäsijoilta, hirven hiihtokankahilta, kontion kivikolosta, karhun louhikammiosta; Pohjan pitkästä perästä, Lapin maasta laukeasta, ahoilta vesattomilta, mailta kyntämättömiltä; suurilta sotakeoilta, miehentappo-tanterilta, ruohoista rohisevista, hurmehista huuruvista; suurilta meren seliltä, ulapoilta auke'ilta, meren mustista mu'ista, tuhannen sylen syvästä; virroista vihisevistä, palavoista pyörtehistä, Rutjan koskesta kovasta, ve'en vankan vääntehestä; takaisesta taivahasta, poutapilvien periltä, ahavan ajeloteiltä, tuulen tuutimasijoilta.
Yläkannen molemmilla puolilla, soutajien suojaksi rakennetulla katolla oli goottisotureita polvillaan vieri vieressä, kilpi kilvessä kiinni muodostaen siten kuparisen seinän nuolia vastaan. Laivan keulassa oli jättiläismäinen joutsen siivet levällään. Siipien välissä joutsenen selässä kuningas Totila seisoi miekka oikeassa kädessään. "Eteenpäin", komensi hän. "Soutakaa, pojat! "Voimainne takaa!
Päivän Sana
Muut Etsivät