Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 24. kesäkuuta 2025
"Ne tahrat, joita vuossadat tuotti, Nyt hurmevirroilla huuhdotaan; Maa, jota vapaiden hurme juotti, Ei kanna orjia milloinkaan." Tuo laulu taistohon miekat nosti Ja kutsui voittoon ja kuolemaan, Ja urhot uljahat sorron kosti Ja kuoli, laulu se huulillaan. Ken laulun lauloi? Vuossatain hanki Sen hautaan peitti jo veriseen, Ja laulun uljaan ja laulajanki On saanut unhola uhrikseen.
Hurme kruununaan ja valtikasna miekka, Riutuneitten kesken hirmuherra riekkaa; Synkeys on sen sääntö, kahleita hän määrii, Kuolo ja kauhu sen käskynä on. Aatelinsa unhottain ja kunniansa Orjat hälle kantaa suitsu-uhrejansa, Linnan ympärillä palkkaparvet häärii, Huutaen: "oot jumal' kuolematon!"
«Purskui hurme hurstilleni,» «Sen mä poijes huhdaltaisin!» «Jos tuo pilkku hurstiin jäisi,» «Kunne kurja silloin saisin!» Oi laupias Isä, armahda! Silmät yhtyy tuomaritten Valituksen kuultuansa. Kaikk' on hiljaa. Suut on vaiti,
Ylhään kohta Olympoon pääs, jumalain kotilinnaan, istui synkkänä mieli hän viereen Zeun Kronossynnyn, 869 näyttäen haavaa, jost' ulos uhkui kuoloton hurme, näin sanat siivekkäät valitellen hälle jo virkkoi: "Zeus isä, etköpä suutu jo moisist' ilkiötöistä? Aina on toisiltaan kipu karvahin kuolematonten kärsiminen, eduks ihmisien sotasille kun käyvät.
Kulmia tuimistain nimes askelnopsa Akhilleus: "Hektor, surman henki, sa vait ole vannomisista! Kuin kera ihmisien ei liittoon leijonat yhdy, kesken lampahien sekä sutten ei sopu synny, vaan välill' ainainen viha vallitsee, verivaino, yhtäpä mahdoton on sovun syntyä sulle ja mulle, kunnes kyllähiseksi jo jommankumman on hurme Areen juotellut, sodan haltian leiskuvakilven.
Päästä jo tempasi pois kypärinkin Foibos Apollo; kalskuen polkea jäi kavioitten tuo kypär' uljas, huiskuvatöyhtöinen, neliharja, ja hurme ja multa töyhdön tahrasi.
Loihe siitä loitsimahan, sai itse sanelemahan. Luki synnyt syitä myöten, luottehet lomia myöten, mutt' ei muista muutamia rauan suuria sanoja, joista salpa saataisihin, luja lukko tuotaisihin noille rauan ratkomille, suu sinervän silpomille. Jo veri jokena juoksi, hurme koskena kohisi: peitti maassa marjan varret, kanervaiset kankahalla.
Ja päähän Agenorin poian Ekheklon kauniskahvaisella hän miekall' iski, ja säilän huuruva lämpenemään sai hurme, ja varjosi silmät himmeä kuoleman yö sekä salliman ankara valta. Vaskisen kärjen nyt käsivarteen Deukalionin syöksi hän, kyynärtaipeeseen, kuss' yhtyvät jänteet.
Ja vihollinen verihinsä kaatui, Tai sankarina maansa edestä Sen puolustaja uljas luut ne maatui, Uus' oras nousi urhon verestä. Uus' vuosisata koitti, verirusko Punasi kansat hirmuvalollaan, Myös kansa Pohjolan se määrättihin Liekkeihin sodan julman astumaan. Tää kansa pieni monilukuista Vastahan vihollista taisteli; Sen hurme kuuma höyrys' hangella Ja kesän viljapellot kasteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät