Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. lokakuuta 2025
Niinpä me pojat poloiset Aina muita muistelemma, Jouvittelemma jotaki, Tuot emme tokahi'kana, Suuren surmoa Jumalan, Katomusta kaikkivallan, Kuin on luoja kuoletettu, Kaotettu kaikkivalta, Kun on hautahan hakattu, Pantu luoja painon alle. Pirulaiset piinattihin , Paha valta vaivattihin , Saan keihään kärellä, Tuhannen terällä miekan.
Ma työllä ja innolla aion Sua luonani elättää." "Myös lapsesi kotihin ottaa Ma tahdon ja hoitohon, Mut ennemmin kaikkia itses, Sa lapsonen onneton." "En konsana kerro ma sulle, Ett' armaani olit sa mun, Ja kun sinä kuolet, itkein Vien hautahan kaivatun". Sa olet niinkuin kukka, Niin kuulas, kaunoinen; Kun katson kasvois, murhe Mun hiipii mielehen.
Rikos ihanin tehty, mi suurin on hyve kädessä sankarin, salliman suoman käskijäksi kansojen, luojaksi aikain, joittenka valta kirkkaana säihkyy, kun hautahan vaipuu menneiden polvien tahto ja tarmo. Arpa langennut on, tulenlieskoina lentää sankarin säihkyvät, kultaiset kotkat seudusta seutuun ja päätyvät Roomaan, min marmoriportit salpansa valtiaan käskystä avaa.
Ma oudoin mielin aattelin, ja huolehdin, ja riemuitsin, ja viikon itki äitikin, niin vaipui hautahan. Lapuan kentäll' isä kuol' lippunsa vierehen; sodassa, kuulin, vaaleni sen kerran ainoisen. Utilla, eestä Kustavin. mun vaarin' uupui hurmeihin, Lappeella isä vaarinkin, mies Kaarlen aikuinen. Näin heidän kävi, kaikki sai he vertaan vuodattaa: oi, suloista tok' elämää; suloista kuolemaa!
Oi, impi, kylm' on kultasi, On kylmä, tunnoton; Pään päällä turve vihanta, Jaloilla paasi on. Oh, hoo! KUNINGATAR. Mut, Ophelia, OPHELIA. Minä pyydän, kuulkaa. KUNINGATAR. Oi, puolisoni, katsokaa! Ne peittyi kukkasiin, Jotk' itkusilmin hautahan Kanss' armaan laskettiin. KUNINGAS. Kuinka voitte, armas neiti? OPHELIA. Hyvin, kost' Jumala! Sanotaan, että huuhkain oli leipojan tytär. Hyvä Jumala!
Ranunculus, kultakukka, kuka keväällä uskonut sen ois? Ei kruunut syksyyn säilyneet ole kukkaimme halvimpainkaan. Kaikk' kalliit ruusut ja orkideet ne eivät kukkineet lainkaan. Mun leikkisiskoni, tähtiöin jo taivas yllämme palaa, mut vielä ma kesään ikävöin ja sun sydämes suveen halaa. Osan nuoruudestamme hautahan joka syksyhän sentään viemme.
Lapsi pienoinen Kätkyessä nukkuu, Hymy autuas Huulillansa. Silmät siniset Ummessa nyt ovat. Kädet ristihin Liitettynä. Nuku rauhassa, Lapsi kaunokainen! Rauhan enkelit Sua suojaavat. Ihmis-elo on Kätkyestä asti Aina hautahan Matka vainen. Matkan loppua Aina odotamme; Kulkekaamme siis Kiirehesti! Koto ihana, Palkka vaivojemme, Taivas loistava Ompi vasta.
Jo kukko valpas laulaa, Mun täytyy hautahan; Kaikk' kuolleet hautaan käyvät, Siis riennän seurahan. Taivasta kohden katso Ja tähtein kulkua, Niin huomaat, kuinka hiljaa Yö ompi kulussa. Katsoipa Elsa neito Jo tähtein kulkua. Vaan hautaan kuollut vaipui, Ei näy nyt sulhoa. Men' Elsa neito kotiin, Hän syvään sureksi; Kuukausi siitä kului Jo maassa makasi. WILHELM. Jo laulu loppui, jalo Valpur!
Päivän Sana
Muut Etsivät