Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. heinäkuuta 2025
Kuningas on täällä, Vakaassa tässä povess' on sen valta. Jos viel' ois mulla sama nuoren into, Kuin milloin isäs, uljas Gaunt, ja minä Mars-jumalan, mustan prinssin, pelastimme Tuhanten ranskalaisten saarroksesta. Oi, kuinka sukkelaan tää käsi, jonka Nyt halpaus kahlitsee, sua kurittaisi Ja antais virhistäsi vitsaa sulle! BOLINGBROKE. Vikani, hyvä setä, ilmaiskaa, Se mikä on ja mitä laatua!
Ouoksi olen katsottu, Outopa minä olenki, Outo ouoilla tiloilla, Vieras mailla vierahilla. Outona olen tuvissa, Outona ovissa astun; Ei kuka sanan sanoisi, Antais' armahan sanasen, Näillä mailla vierahilla,
Ken ei antais rahojansa Päästäksensä tähän? Ken ei joskus iloksensa Olutta jois vähän? N:o 3. Toppisen kaljatynnyri. "Oi Tuomo kulta, älä juo! Tuot' oltta enää kotiin tuo, Se kulta vie vaan rahaa, Ja tuottaa monta pahaa." Noin lausui eukko Toppinen, Rakkaalle Tuomo pojalleen Ja koetti häntä kääntää, Pahasta poijes vääntää.
Minä itse ihana, minun kultani kaunis, Kunpa äiti luvan antais, pari oisi valmis. Pieni lintu siivillänsä hoitaa poikiansa, Niin mun oisi ollakseni oman kullan kanssa. Enpä erii kullastani, enpä perhanaksi, Ennen meri mustaksi muuttuu, kivet kirjavaksi. 4. NIINKUIN KES
Sillä jok' ainoa valtias näät, joka laivoja johtaa, mustan, vuonakkaan emälampaan hälle nyt antais lahjan kaunihin kartuttain, jott' ei ole vertaa; kyll' ois tarjota kystä, kun hän pidot, atriat laatii." Virkkoi noin, mut vait oli muut, ihan ääneti istui; vaan sotaärjyinen Diomedes nousi ja lausui: "Nestor, mieleni on, sydän käskee miehevä tuonne tunkeumaan mua luo liki-leiriyneen vihamiehen.
Ruhtinaskaupunkiin Priamonpa kun sankari moinen kaattuna kannettais, jalo saalis, kamppaelusta, kohta akhaijit pois tamineet Sarpedonin sorjat antais, noutaa Ilioniin uros itsekin saatais; sillä nyt kumppani kaattu on miehen sen, jok' akhaijein laivoill' uljain on sekä myös valioimpia johtaa.
Ja hänet näin ma kuolon painamana jo kumartuvan maata kohden, silmäin vain ovi auki taivahalle oli. Ett' anteeks antais vainoojille Herra, rukoilevan hän näytti vaivassansa, näöllä, jot' ei vastustaa voi sääli. Kun sieluni taas unestansa kääntyi totuuteen, jok' on unen ulkopuolia, näin harhani, mut totuuden myös niissä.
OTHELLO. Jos mua taivas tahtois Surulla koitella ja pilkat, tuskat, Kaikk' antais sataa paljaan pääni päälle, Upottais kurjuuteen mun huuliin asti, Toivottomahan orjuuteen mun syöksis, Pisaran kärsimystä jossain sielun Sopessa löytäisin. Mut voi! kun luopi Mun kuvapatsaaks, jolle aika ilkkuin Hitaasti sormeansa osoittaa, Oo, oo! Vaan senkin kestää voisin, hyvin kyllä.
Pastor ei pidä panna pahaks, että minä ... minä menin suoraan kapakkaan ... mutta ei minulla enää ole ei yhtä slanttia ... aivan juov-vuv-vuovuksissa ... heh, heh, heh! Pastor antais yks viis penniä, että minä ... eli pastor antais edes tuo paperossistumppi... Tuo tuli niin odottamatta häiritsemään hyviä sopusoinnun tunteita, ettei maisteri ensin saanut sopivia sanoja suuhunsa.
Et tiennytkään Sä silloin kuolemahan rientäväs. Nyt hyvästi, mun uljas toverini, Ja lepää makeasti matkaltas! ELMA. »Hyvästi, Pauli», lempeesti hän vastaa. MARKUS. Niin, niin! Ja häneltä en anteiks' saanut. ELMA. Ja Tyko, eikö anteiks' antais hän? Oi katsokaat, mi tyynyys ihana Ja kuva sovinnon on kasvoissansa.
Päivän Sana
Muut Etsivät